Märkä jalanjälki

On heräteostosten tekoa ja sitten on pakollisten heräteostosten tekoa
– akuuttiin tarpeeseen perustuvaa sellaista.

Kävelin ruokakaupasta kotiin vaunujen kanssa, kun kenkäni pohja tarttui kiinni johonkin, kaiketi katukaivon reunaan. Vanhojen talvisaappaiden pohja narahti ja irtosi lopullisesti. Se oli irvistellyt uhkaavasti jo kuukausia. Siinä sitten seisoin, kenkäraaja jalassani, pohja kädessäni, villasukka vettä tien pinnasta itseensä imien. Lähdin laahustamaan kotiin, märkä sukka joka askeleella ilkeästi litsahtaen. Ohittaessani Keravan Fidan risteyksen, tein äkkikäännöksen ja päädyin ostamaan itselleni uudet bootsit, hintaan 2,5€. Tarpeellinen heräteostos siis.

Seuraavaksi tulee se ei-niin-tarpeellinen heräteostos eli armeijan-/metsänvihreä Burberryn tikkitakki kokoa 42, hintaa 15€. Kun sitä ei vain voinut jättää hyllyyn. Vihreänruskeat saappaani, beiget pöksyni ja valkoinen kauluspaitani halusivat sen ystäväkseen. Nyt voin kävellä märillä niityillä mäyräkoiran kanssa ja kuvitella olevani hevostilan omistaja Emmerdalesta tai aatelisnainen jostain sivistyneemmästä brittidraamasta.
Niin, ei sitä voinut jättää sinne!

~~~~~~~

Nonariina Kahvia&Unelmia palstalta haastoi minut(kin) laskemaan oman hiilijalanjälkeni.
Sain tulokseni ja selitykseni tälle tulokselle yhdistettyä huteralla aasinsillalla kirppisostoksiin, joten olkaapa hyvä.

Hiilijalanjälkeni oli laskurin mukaan 5578 kg C02

Emme omista autoa, mutta meillä on laina-auto tarvittaessa käytössämme.
Säiden parantuessa pyrin lisäämään taas pyöräilyä liikkumismuotona, varsinkin kun tänä kesänä vauvan saa viimein kulkemaan mukana turvaistuimessa. Kun liikun yksinäni tai vauvan kanssa kahdestaan jonnekin, liikun jalan tai julkisilla. Ajokortti kun löytyy, mutta ajotaitoa ei. Pitkä ajomatkoja kertyy muutama vuodessa ja keskipitkiä samoin muutamia. Ajamme yleensä kerran vuodessa Kerava-Kouvola ja Kerava-Kotka välit edestakaisin sekä kerran Keravalta Kuopioon ja takaisin. Lyhyitä matkoja kuten kauppareissuja tai treenikyytejä on muutama viikossa.

Matkustamme usein erilaisiin kotimaan reissuihin junalla ja naapurimaissa vierailemme laivalla. Mielestäni lähimatkailulla saavutetaan usein aivan sama lomalla olon tunnelma ja irtiotto sekä uudet kokemukset. Läheskään aina ei tarvitse lentää maailman toiselle laidalle vain koska se on älyttömän trendikästä. Kyproksen häämatkamme oli pisin ja muistaakseni ainut lentomatkamme kuusivuotisen parisuhteemme aikana. Ensi kesänä lennämme Kööpenhaminaan, koska taloutemme ei anna periksi julkisilla matkustamista. Vaihtoehdoista otettiin kyllä selvää eikä lentämistä pidetty itsestään selvänä. Seuraavaa lentomatkaa ei ole kesän jälkeen tiedossa useampaan vuoteen. En tiedä, salliiko omatuntoni Euroopan ulkopuolelle lentämistä ollenkaan. Ei ainakaan vuosittain. Kenties kerran viidessä vuodessa?

Asumme kolmen hengen voimin 58 neliöisessä kerrostaloasunnossa, jossa on kaukolämpö.
Huonelämpötilamme pidetään alhaisena. Suurimman osan vuodesta pattereita ei käännetä ollenkaan lämmittämään eikä kylpyhuoneen lattialämmitys ole päällä. Suihkussa käyn kahden päivän välein, hiukset pesen kerran viikossa. 

Kodinkoneemme ja tietokoneemme on valittu osaltaan vähäisen energiankulutuksensa vuoksi. 
Sekä tiski- että pyykinpesukoneessa käytämme pääsääntöisesti ns. eko-ohjelmia ja kuivaan pyykin enimmäkseen ilmakuivauksella, en kuivurilla. Käytämme lapsellamme yövaippoja lukuun ottamatta kestovaippoja, joita on mahdollisuuksien mukaan hankittu useammalla lapsella aiemmin käytössä olleina.

Syömme pääpiirteissään kasvisruokaa, mutta käytämme maito- ja munatuotteita. Kalaa on tarjolla muutaman kerran viikossa ja lihaa satunnaisesti juhlaruokana. Koska mies on luopunut lihasta, minä olen luopunut leivän päälle laitettavasta juustostani. Pyrimme valitsemaan jossain määrin sesongin vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, mutta toisinaan niitä tulee hankittua sesongin ulkopuolellakin. Ekologisuus on ruoka-ajattelussani tärkeää. Jopa pitkään imetykseen vaikutti osittain ajatus sen ekologisuudesta:
Vähemmän maidon teollista valmistusta, kuljetuksia ja jätettä.

Yksi kompastuskivi ekologisessa elämäntavassa ovat lemmikit. Puolustaudun sillä, että olemme ottaneet kissat ns. sosiaalitapauksina eli lopetusuhan alta meille asumaan. Koirakin on pieni eli se syö vähemmän. Koira vähentää tehokkaasti taloutemme tuottaman biojätteen määrää. Emme joudu heittämään yli jäänyttä ruokaa oikeastaan koskaan pois vaan se katooa koiran pohjattomaan vatsaan – poikkeuksena jotkin erittäin mausteiset ruoat.

Ostamme kaiken kissanruoasta ketsuppiin ja pyykinpesuaineeseen mahdollisimman isoissa tai kierrätettävissä pakkauksissa. Sekajätettä tulee vähän, sillä lasi-, metalli-, kartonki-, pahvi-, paperi- ja biojätteen lajittelemme erillisiin astioihin ja viemme taloyhtiön kierrätyspisteeseen.

Ja sitten on kulutus. Olen määrätietoisesti vähentänyt vaatteiden ostamista itselleni ja miehelle. Lapselle olen ostanut vaatteita jonkin verran, tosin paljon myös kirpputorilta. Kierrätän kaikki suinkin käyttökelpoiset pieniksi tai turhiksi käyneet vaatteemme ja kodintekstiilimme. Kotiin ostamieni tuotteiden määrää olen vähentänyt erityisen paljon, silläkin uhalla, että olen huono bloggaaja, kun en esittele jatkuvasti uusia verhoja tai vilttejä.

Teen kolme hiilijalanjälkilupausta:

1) En osta yksiäkään uusia kenkiä tänä vuonna (paitsi pojalle, jos tämä kasvaa vanhoista ulos).

2) Satsaan olemassa olevien vaatteidemme huoltoon: Parsin, ompelen irronneet napit, hankin nukkaimurin ja käytän sitä enkä jätä vaatteita tai kenkiä vuosiksi odottamaan uutta vetoketjua tai kantalappuja.

3) Kuljen suuremman osan treenimatkoista pyöräillen

Testaa sinäkin hiilijalanjälkesi!


Pääsetkö 5500kg C02 tavoitteeseen vuoteen 2050 mennessä?

 

0 kommenttia artikkeliin “Märkä jalanjälki

  1. Oma jalanjälkeni on tällä hetkellä 6192, mikä ei kyllä mielestäni ole paha. Eniten tuosta verottaa se ulkomaanreissu kerran vuoteen.

    Tuo Burberryn tikkitakki on todellinen löyty. Odottelen kuvia siitä päälläsi. 🙂

    http://keyword-love.blogspot.fi/

  2. JonnaH.: Varsinkin jos mukana on reissausta niin onhan tuo jälki aika mallikas!
    Tänään napsittiin asukuvia, joissa takki oli, katsotaan milloin ne saa blogiin asti. 🙂

  3. Hei! Pakko kysyä tuosta teidän asunnosta, että ahdistaako se koko joskus? Meillä on nyt 2 kk ikäinen vauva, ja asumme hänen ja mieheni kanssa juurikin samankokoisessa kaksiossa, joka on toki rivitaloasunto eikö kerrostaloasunto. Me ollaan hävitettu tooooosi paljon tavaraa kun tähän muutettiin, mutta siltikin tuntuu että tavaraa on ihan jumalattomasti vaikka ei silti ole. Siis asunto tuntuu aika pieneltä. Onko teillä jotakin hyviä ratkaisuja säilytyksen suhteen? Olis tosi kiva tietää! Koska näistä blogin kuvista päätellen teillä on kyllä tosi avaraa ja siistiä vaikka kaikkea sisustustavaraa onkin 🙂 Teillä on muuten ihanan näköinen lapsi (ja asunto)!

  4. Vierailija
    Tässä asunnossa on mielestäni ns. kokoaan isompi pohja eli fiksusti jaettu neliöt huoneiden kesken eikä turhia käytäviä tms. 

    Säilytystilaa on oikeasti paljon, jopa sen verran, että joitain koreja/hyllyjä/laatikoita voisi pitää tyhjillään. Tästä on pitkälti kiittäminen sitä, että asunnon ostaessamme täällä oli alkuperäinen (vm. -78) keittiö sekä kaapistot makuuhuoneessa ja eteisessä; Makuuhuoneen muuttuessa olohuoneeksi ja keittiön sekä eteisen mennessä remontiin vanhat kaapistot saivat täten lähteä. Kun keittiötä ja makuuhuoneen sekä eteisen säilytysjärjestelmiä pohdittiin, saimme miettiä ne aivan uusiksi, omien säilytystarpeidemme mukaan.

    Saatoimme miettiä, kuinka paljon kenkälestejä, housuripustimia, pitkälle/lyhyelle vaatteelle soveltuvaa henkaritilaa tarvitsemme sekä haluammeko keittiöön laatikot vai kaapit ja järjestää paikan esim. kierrätykselle.
    Kun joka huoneessa on siinä huoneessa tarvittaville tavaroille omat paikat, pysyy asunto siistinä helpommin.

    Ja toki oma roolinsa on sillä, että tavaraa tuodaan sisään ovesta hyvin harkiten ja viedään surutta kierrätykseen.
    Vauvan tavarat vievät yllättävän vähän tilaa. Muutama lelukori, vaipanvaihtoalusta pesukoneen päällä, syöttötuoli ja uni-/kuljetuskoppa sänkymme alla. Ei hoitopöytää, pinnasänkyä (enää), sitteriä, hyppykeinua tai lelukaarta. Emme hankkineet, koska tiesimme että tulisi liian ahdasta.

    Asiaa auttaa se, että rakentamaamme vieras-/lastenhuoneeseen jätettiin joskus suunnitelmissa olevaa lasta varten tyhjilleen iso säilytystorni ja lipasto vaatteille. Vauvan synnyttyä hankimme eteiseen lisäsenkin kestovaippojen, ruokalappujen, rättien, pullojen sekä omien asusteiden tms. säilyttämistä varten. Muuten vanhat säilytysratkaisut ovat toimineet ja joustaneet tarpeen mukaan. (Ja verkkokomero ja vaunu-/ulkoiluvälinevarasto ovat loistojuttuja!)

    Ainoat oikeasti ärsyttävät asiat ovat ajoittain ahtaalta tuntuva kylpyhuone ja luonnonvalon puuttuminen eteisestä ja erityisesti vessa-kylpyhuoneesta…

  5. Kiitos vastauksesta! Antoi miettimisen aihetta sille kuinka itse ratkaisisin meidän säilytysongelmat. Meillä ei lämminta varastotilaa ole, joten vaunut ja turvakaukalo on säilytettävä sisällä ja ne vie aika paljon tilaa. Meillä pitää varmaan tavaraa karsia ihan minimiin ja hankkia järkevämpiä säilytyskalusteita. Onneksi pian on kesä ja saa osan päivästä viettää ulkona, eikä siellä ole seiniä kaatumassa niskaan 🙂

  6. Vierailija: Pihasta olen kyllä kateellinen! Rivitaloasunto olisi meilläkin jossain vaiheessa haaveissa lapsen ja koiran ulkoilun helpottumisen vuoksi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *