Kyläilyä, retro-pyöränistuin ja hikitrikoita

Joskus aiemmin kirjoittelin jo siitä, miten hoitovapaallakin voi olla kalenteri tupaten täynnä kaikenlaista: Täyttyyhän se, kun antaa täyttyä.

On pieniksi ja käyttämättömäksi jääneiden (lue epämieluisten) lastenvaatteiden kaupittelemista eteenpäin, partiosähköpostien lähettelyä (eikö se koskaan lopu?), blogihommia ja syksyn opiskeluihin liittyviä juoksevia asioita, pakettien hakua, kirjaston kirjojen uusimista, ylioppilasjuhlavaatteiden kanssa panikoimista…

Tällä viikolla kalenteri on täynnä mieluisia vieraita. Maanantaille, keskiviikolle ja perjantaille on sovittu kyläilyä. Tiistaina hikoiltiin ja ähkittiin poikkeuksellisen ankarasti crossingissa, kiitos kympin äkkirykäisyn jumittamien jalkalihasten. Torstaina vuoden rupeama partiolippukunnan hallituksessa päätetään syömällä (toivottavasti) hyvin ja ilman lasta. Perjantaille osuu myös miehen työmeno ja lauantaina juhlitaan perhetutun lakkiaisia.

Ja totta kai päätin muuttaa olohuoneemme järjestystä maanantaina, aikaisemmin sovitun suurehkon siivousurakan lisäksi. Tunnollisena lapsemme orastavan uimataidon vaalijana raahauduimme eilen myös hytisemään Keravan uimahallin naurettavan kylmävetiseen lastenaltaaseen. En tiedä, kumpi oli enemmän kananlihalla, äiti vai lapsi. Mutta urheasti polskimme ja saunoimme ja polskimme lisää, kunnes olimme lämpimiä, nälkäisiä ja kypsiä päiväunille.

Tänään poljin kuntoklubille, ensimmäistä kertaa lapsi pyörän tarakalla omassa istuimessaan keikkuen. Sekä lastenistuimen kanssa polkeminen että pysähdys lapsiparkissa sujuivat hyvin. Istuimen saaminen tarakalle asti kesti useamman viikon. Saimme sen varaston perukoilta appivanhemmilta, joten istuin vaati pesun ja ajan haalistaman värinsä vuoksi myös uuden maalipinnan. Istuin koetettiin ensin maalata keltaiseksi, mutta lopputuloksena oli harmaa istuin, joka oli täynnä keltaisia valumia. Onneksi sentään musta automaali tarttui ja sen kuivuttua istuin saatiin pultattua paikoilleen.

Pukuhuoneessa lasta viidettä kertaa pukukaapista ulos nostaessani huomasin toisen treenitopeistani purkautuvan. Myös urheilutrikooni ritisevät ajoittain uhkaavasti. Peppusauman ratkeamista odotellessa.

Käyn urheilemassa kahdesta neljään kertaa viikossa, joten treenikamppeet kaiketi kuluvat auttamattomasti. Erityisesti uudet urheiluliivit ovat ostoslistalla. Hyvät ja tukevat urheiluliivit kun ovat välttämättömät, jos mielii liikkua kivutta edes tällaisten keskikokoisten tissien kanssa ilman kipeytyneitä maitorauhasia.

Mutta kyllä hieman erikoisemmat, parempilaatuiset urheiluvaatteet ovat alkaneet kummasti kiinnostaa. Alemmassa kollaasissa olevat treenipöksyt tilasin sovitettaviksi, kun sattuivat olemaan alennuksessa. Jos ne pysyvät jalassa ja tuntuvat hyviltä, ne saattavat pian täydentää treenivaatevalikoimaani.

Että sellaista tänne arkitohinaan.
Mitäs teille?

 

0 kommenttia artikkeliin “Kyläilyä, retro-pyöränistuin ja hikitrikoita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *