Pari sanaa painonhallinnasta

Aloitetaanpa sillä ajatuksella, että pääsääntöisesti pidän vartalostani, hyvinä päivinä jopa rakastan sitä. Tämä onkin tullut blogin historian aikana ilmi muutaman kerran. Suurimman osan ajasta minulle riittää tieto siitä, että jaksan, voin hyvin ja pystyn tekemään kehollani haluamiani asioita. En ehkä osaa kärrynpyörää tai voi hakea malliksi, mutta se johtuu enemmän heikosta motoriikastani tai vartalon mallistani ja kasvoistani kuin painostani, onhan plussakoon mallimittelöitäkin olemassa.

Varsin hyvästä kehonkuvastani huolimatta television laihdutusohjelmat, joissa kahdestakymmenestä viiteenkymmeneen kiloa pudottaneen ihmisen elämä mullistuu, läheiset itkevät ilosta, (yleensä) nainen säteilee, hänelle teetetään uudet hampaat ja pari pientä kosmeettista leikkausta kuten uudet rinnat ja sitten kaikki ihmettelevät, miten hän on kuin uusi ihminen… Tietänette lajityypin?

Tuollaiset televisio-ohjelmat sekä julkisuuden henkilöiden painotilanteiden vatvominen, näin vältät joulukilot-oppaat, näin pääset kevät-kesä-syksy-talvikuntoon-ohjeistukset sekä kaiken maailman huuhaakuurit puskevat joka tuutista. Se pistää välillä miettimään, millaisessa hullujenhuoneessa oikein elämme. Onko kaikki fyysinen moninaisuus, luontainen laihuus tai pyöreys, lihavuus, vammaisuus, vanhuus, kehon kokemat muutokset (vaikkapa raskausaikana) vaiettu kuoliaaksi. Jos olette koskaan olleet uimahallissa, tiedätte,  etteivät ne ihmiset ole kadonneet mihinkään. Miksi he eivät siis saisi näkyä ja kuulua?

Satunnaiset yritykseni pudottaa painoa muutamalla kilolla jäävät yleensä ajatuksen asteella jo siitäkin syytä, että painon pitäminen edes samoissa lukemissa vaatii jatkuvaa asian pitämistä mielessä. Sitä eivät tunnu sellaiset ihmiset ymmärtävän, joiden täytyy syömällä syödä saadakseen painoa karttumaan. Itselläni kaikki paria aamu- ja iltapalavoileipää, jogurttia, ruokalalounasta ja salaattipäivällistä enempi tarttuu kiinni kuin pihka.

Kun käyn muutaman päivän risteilyllä, painoni normalisoituu ehkä kuukaudessa ellen ryhdy nälkäkuurille. Ulos syömään lähtemiset pitäisi suunnitella tarkkaan sellaiseen väliin, jossa ei ole lähettyvillä isompia juhlallisuuksia. Ja muutama päivä ennen ravintolapäivällistä sekä hetki sen jälkeen täytyy keventää ruokavaliotaan. Yhden vapaammin syödyn viikonloppupäivän jälkeen painoa on vaa’alla kaksi kiloa lisää.

Espanjan loman jäljiltä vaaka näyttää edelleen kilon enemmän kuin ennen matkaa, vaikka söin siellä vain aamiaisen ja kerran päivässä ulkona. Koetin lisäksi käydä juoksulenkillä, kävelyillä ja kuntosalilla. Että arvaatte varmaan, miksi ajatus siitä, että lomallahan saa syödä ihan mitä vaan ei oikein saa enää tuulta purjeisiini.

Neuvoja satelee. Juo tarpeeksi vettä. Kuukauden tehostetun juomisieni valvomisen ja armottoman vesikuurin jälkeen paino junnasi ja lähipiiri pilkkasi jatkuvaa pissalla juoksemistani. Kyllä urheilu auttaa. Hei jos haluatte kertoa, mihin väliin tungen lapsen kanssa vietettävän ajan (kyllä, haluan olla joskus läsnä!), opiskelutöiden tekemisen, partion ja kodinhoidon oheen enemmän kuin kolme tunnin mittaista hikiliikuntakertaa, tulkaa toki järjestämään kalenterini uudestaan.

Lapsena poljin aina joka paikkaan, osallistuin koululiikuntaan aktiivisesti, kävin parhaimmillaan neljänä iltana viikossa harjoituksissa tai peleissä, välillä lisäksi vielä juoksulenkillä ja olin silti aina pyöreähkö.

Puolen vuoden (lähes) täysimetys ja kokonaisuudessaan puolentoista vuoden imetys ei pudottanut raskauden jälkeisiä kiloja yhtäkään. Olen liikkunut nyt vuoden kahdesta neljään kertaa viikossa, ihan reippailla sykkeillä ja olen saanut sillä hinattua painoa alaspäin kaksi kiloa vuodessa. Tämä verrattuna aiemman vuoden lähes täydelliseen arkiliikunnan ulkopuoliseen liikkumattomuuteen. Eipä paljoa naurata.

Kehoni reagoi miinussapuskoilla painelemiseen todella huonosti. Päähän särkee, oksettaa, palelee, kiukuttaa ja huimaa. Mieheltä onkin tullut ohje, että kevyemmin saan syödä, mutten vähemmän, sillä sitä huonovointisuuttani ja raivoamistani ei kukaan kestä saman katon alla.

Olen miettinyt, tulisivatko ne ihmiset, joilla on tarve kommentoida painoani, sanomaan asiasta, jos tietäisivät, miten monessa kohtaa joudun ottamaan sen päivän mittaan huomioon. Jos menen illalla kylään, täytyy lounaalla jättää leipä pois ja aamupalalta jokin osa. Kotiin palattua ei voikaan enää syödä kuin hedelmiä, jätetään paistettu kananmuna seuraavaan aamuun. Tällainen ohimennen tehty tilannekatsaus päivän ruokakertymästä tulee jo ihan luonnostaan. Tasapainoilemalla päivittäisen ruokailun kanssa saan painon pidettyä samoissa lukemissa, millään laihdutuskuurilla en siis ole, koska en myöskään laihdu.

Anonyymina tai omalla nimelläkin huudellaan netissä, miten lihavat ihmiset ovat ällöttäviä eikä heillä ole itsekuria. He vaarantavat oman terveytensä ja antavat huonoa esimerkkiä. Paperillahan olen terve kuin pukki, ainakin jos raskaudenaikaisia testituloksia on uskominen. Sokerirasitustestissä arvot olivat mainiot, verenpaine on normaali tai vähän alhainen eikä kolesterolinkaan suhteen ole ongelmia. Lievä ylipaino on sitä paitsi tutkitusti terveellisempää kuin alipaino.

Meillä syödään aika terveellisesti ja yritän näyttää järkevissä määrin liikkuvan vanhemman mallia. Haluaisin tietää, päteekö sama oikeasti kaikkiin heihin, joilla sattuu vain olemaan hoikempi varsi ja alhaisempi painoindeksi?

Ja kaikki tämä pistää miettimään, olisiko vain helpompaa karistaa yltään kymmenen kiloa, vaikka sitten avioeron ja kevään opintojen reputtamisen uhallakin, että sopisi taas paremmin muottiin. Että voisi viimein lakata pohtimasta, onko juhlissa santsaaminen sallittu, jos on silminnähden syönyt jo joskus aiemminkin ja mitä kaikkea tämän kokoinen ihminen saa tehdä.

Sellaisia ajatuksia viikkoon, jolloin sosiaalinen elämä on vienyt mennessään, liikuntakerrat jäävät kahteen ja skumppa-aamiaisia, kyläilykutsuja ja itsenäisyyspäivänjuhlia pukkaa. Ensi viikolla syödään taas salaattia. Eipä minulla muuta.

 

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

0 kommenttia artikkeliin “Pari sanaa painonhallinnasta

  1. No hei apua! Et sä kyllä edes ole lihava!!
    Tunnistan itseni tuosta, että ruoka jää kiinni. Mä pystyn pitämään tämän painon, mutta tästä alaspäin on vaikea mennä, mutta oikeastaan ei mun kai tarvitsisikaan. Se paine vaan tulee juurikin jostain telkkarista, lehdistä yms. Ja itse myös välttelen syömästä liikaa silloin, kun on tulossa jotain, jossa pitäisi näyttää hyvältä. 😉

    Mä liikun aika paljon, koska meillä ei ole autoa, eikä tässä rupukaupungissa ole busseja. Mutta haluaisin vielä enemmän harrastaa sellaista omaa liikuntaa. Käydä spinningissä tai muilla ryhmätunneilla tai kirmata pururadalla, mutta jokaikistä liikuntasuoritusta varten pitäis ensin hankkia lastenvahti, joten on jäänyt vähemmälle. :/

    Mutta joulunaika pitää ottaa rennosti! Itse aion vetää suklaata niin paljon, että uudenvuodenlupaukset on taas jotain kamalaa katumusta. 😉

    • En ole omasta mielestänikään lihava, mutta painoindeksin mukaan ylipainoa on kuitenkin lähemmäs kymmenen kiloa. Kaikki on suhteellista.

      Olen yleensä syönyt aattona ihan mitä sattuun ja sitten välipäivinä koettanut vähän järkevöittää touhua, ettei uuden vuoden jälkeen ole viiden kilon pottia odottamassa vaa’alla. 😀

  2. Jos joku haukkuu sua itsekurittomaks niin saa kyllä mun puolesta vaikka astua nastaan – sä oot varmaan ahkerin ihminen jonka tunnen! Ja mun mielestä oot kyl tosi kuuma myös. :>

    En kyllä tajua miten ihmisiä vois ”vihata niiden omaksi parhaaksi”. :’D Jos läskiviha (joka yritetään usein naamioida toisten terveydestä välittämiseksi) tekisi ihmisistä laihoja, maailmassa ei olis yhtäkään ylipainosta ihmistä. Ja jos jotakuta oikeesti kiinnostaa vieraiden ihmisten terveydentila, kannattaa muistaa että itsetunnolla on terveyteen paljon enemmän vaikutusta kuin painolla ja pahin terveyshaitta mitä useimmat ylipainoiset kokee on se itseinho, mitä epärealistiset kauneusihanteet ja body shaming aiheuttaa. Useimmat ylipainoiset ihmiset sitäpaitsi on yrittäny laihduttaa noin sata kertaa elämänsä aikana, mutta todennäköisyys sille että pudotettu paino pysyy poissa vuotta pidempään on ihan naurettavan pieni, koska ihmisen kroppa tutkitusti taistelee laihtumista vastaan.

    Miksiköhän joillekin ihmisille on helppoa uskoa, että on hoikkia ihmisiä jotka voi syödä mitä vaan ja istua kaikki päivät koneella lihoomatta, mutta niille ei millään mee jakeluun, että älyttömän moni ihminen myös liikkuu säännöllisesti ja syö terveellisesti ja pysyy silti ylipainoisena? En väitä etteikö elintavat vaikuttais painoon, mutta geeneilläkin on aika perhanasti vaikutusta.

    + Vaikka joku oliskin ylipainoinen siks että se ei halua syystä tai toisesta liikkua ja se on perso herkuille, jokainen ihminen ansaitsee inhimillistä kohtelua ja kunnioitusta riippumatta siitä miellyttääkö niiden ulkonäkö muita ihmisiä.

    • Okei, olen ehkä monessa muussa asiassa sitten ahkera kuin kyykkyjen ja vatsalihasten tekemisessä. 😉

      Olen viimeisen neljän vuoden aikana pudottanut muutaman kerran lähes kymmenen kiloa painoa huomatakseni jossain kohtaa palanneeni vaivihkaa taas lähtöpisteeseen. Mystistä. Läski tahtoo ilmaisen hanakasti takaisin.

      ”Älyttömän moni ihminen myös liikkuu säännöllisesti ja syö terveellisesti ja pysyy silti ylipainoisena.”

      Ne jotka ei tuota ymmärrä, on sisäistäneet sen iänikuisen ”kunhan kuluttaa enemmän kuin syö niin kaikki laihtuu”-mantran niin hyvin, etteivät ymmärrä yksilöllisiä eroja sen välillä, miten se yksikin plusmerkkinen ruokapäivä vaikuttaa eri tavalla eri ihmisiin. En jaksaisi tapella niiden jeesustelijoiden kanssa. Onneksi ei kovin usein tarvitse.

  3. Hyvä teksti! Toivottavasti tulevaisuudessa yhä useampi nainen olisi tyytyväinen ulkonäköönsä.

    • Samaa toivon minäkin, varsinkin kun moni toteaa jossain vaiheessa hukanenneensa elämästään vuosia kroppansa murehtimiseen, vaikka on ollut juuri pahimman itseinhon aikaan ns. parhaimmillaan. Mitä tuhlausta!

  4. Ethän sä ole lihavaa nähnytkään! Jos multa kysytään niin sä olet just sellainen ”curvy-girl”. Hiiteen tuommoiset painoindeksit, ite niitä taulukoita sen verta tuijottelen että parempi olla painoindeksiltään alle 30 kuin yli. 🙂 Ja olettaisin että sulla on myös sitä lihasta eikä pelkkää läskiä, esim. ite olen painoindeksiltäni 35 mutta kehonkoostumukseni ei paljoa poikkea eräästä kaveristani jonka painoindeksi on jotakuinkin normaalipainon alapäässä. Itsestäni sanon sen verran että tavoitteena olisi saada se painoindeksi alle 30, ja sitten olisin kyllä erittäin tyytyväinen itseeni sekä painooni. Mutta toistaiseksi painostani tai siis koostani on haittaa ollut lähinnä vain vaateostoksilla, kunto on hyvä (tosin nyt syksyllä rupsahtanut) ja elintavat pääsääntöisesti melko terveelliset. Katson kyllä kadehtien niitä ihmisiä jotka voivat mättää pitsaa joka päivä eivätkä liho, kun minulla tulee kilo lisää jo pelkästä ajattelusta.
    Mutta yleensä silloin kun olen saanut painon pudotuksen vauhtiin, niin sitä sitten putoaakin nopealla tahdilla (1-2kk sisään) se kymmenisen kiloa, mutta kun/jos liikunta loppuukin esim. sairastumisen johdosta joksikin aikaa, niin se paino lopulta tulee vaan hiljalleen takaisin.. Totuushan onkin se että laihduttaminen on helppoa (kun vauhtiin pääsee), mutta painonhallinta on vaikeaa.

    • Mulle toi painoindeksi on sellainen mörköjen mörkö, että sitä tuijottelen välillä synkästi ns. ainoana oikeana virallisena auktoriteettina jne. Huh.

      Viimeisen lauseen allekirjoitan kyllä parin laihdutusspurttini perusteella. Kun sitä ei vain ikuisesti haluaisi syödä joka päivä lounaaksi porkkanaraastetta…

  5. Mulla on sama juttu. Ruokaan on kiinnitettävä huomiota. Kaloreita en laske, mutta hiilareita kyttään ja pyrin syömään mahdollisimman puhtaasti ja ravinnerikkaasti.
    Lisäksi mulla on käytössä kattava lisäainearsenaali. Mulla tosin on huono suolisto, joten jo sen takia haluan varmistua, että saan riittävästi vitamiineja ja hivenaineita (ym).
    Hormoneilla on iso merkitys kehonkoostumuksen hallintaan. Oletko lukenut Kaisa Jaakkolan kirjoja? Siellä on paljon asiantuntemusta aiheesta.

    Nämä pointit eivät ole sitten tarkoitettu pilkaksi tai kritiikiksi 🙂 Olen ne vain itse omassa elämässäni havainnut hyödyllisiksi.
    Lisäksi sä näytät todella hyvältä 🙂

    • Tuo Jaakkolan kirja on luettavien opusten listalla – erityisesti siksi että olen huomannut hormoneilla, erityisesti hormonaalisells ehkäisyllä olevan yhteyttä koko ruoansulatus-painonhallintakuvioon. 🙂

  6. Ihmisen koko ei aina kerro sitä kuinka terve se on. Hoikat ihmiset voi yhtälailla sairastaa vaikka ja mitä. Ja oli minkäkokoinen tahansa niin aina on jollain nokan koputtamista. Minulle teininä auottiin paljon päätä siitä kun olin alipainoinen ja söin kamalia määriä ruokia että saisin painoa ylöspäin että kelpaisin muille. Onneksi sain paremman itsetunnon ja en enää välittänyt puheista. Niinhän se on että normaalit luonnolliset vartalotyypit ei tvssä ja lehdissä näy ja kuvitellaan että mallinvartalo on normaali. Minusta on ihanaa kun minulla on raskauden jäljiltä kiloja jäänyt ja olen saanut naisellisia muotoja. Vaikka käytänkin l/xl vaatteita en pidä niitä isoina kokoina. Se on hienoa jos jollai on aikaa harrastaa liikuntaa kun on lapsia mutta varmasti monella on muutakin tekemistä ja itse laitan kaiken muut etusijalle ja liikunta(lue laihduttaminen) menee kyllä ihan viimeiseksi. Ihanaa että säkin uhkut itsevarmuutta niin ei ketuta niin paljon toisten kommentointi (vaikka eihän niitä kiva ole lukea).

    • On jotenkin lohdullista nähdä ympärillä niin monenlaisia kehoja ja todeta niiden kantajat kauniiksi omissa silmissään. Silloin tietää, että omasta kehostakin moni varmasti ajattelee samoin. 🙂

      Ja liikuntaan on tullut melkeinpä pieni himo viime aikoina!

  7. Mulla ollu vähän sama ongelma, kuin edellisellä kommentoijalla. Hoikka varsi ja sitähän ei saanut nuorena harrastaa liikuntaa tms. kun olin jo niin laiha :O. Sairasta että liikunta mielletään ensisijaisesti laihdutuskeinoksi! Liikunta ja terveys kuuluu musta yhteen. No joo, mutta ihan samanlain laihaa parjataan, nämä kommentit tulee vain päin pläsiä. Saunassa toisten naisten kans ällistellään, kuinka ilkeesti kylkiluut törröttää yms. Miten siinä voi tuntea ittensä hehkeeksi?

    Mutta kyllä oon huomannu, että iän ja lasten myötä tarttuu kilot minuunkin, ei ehkä vaan niin ahnaasti kuin toisiin ihmisiin :). Ja oma kroppani näytää turpoovan erityisesti sokerista. Sokeri ja vehnät on varmasti monille se turvottavin setti.

    Summa summarun: hyvinvoiva ihminen kyllä säteilee ulospäin, eikä tällä oo mitään tekemistä sen kans ootko laiha vai lihava. Näin minusta.

    • Tuo on kyllä tosi erikoista, ettei hoikka saisi liikkua. Ei se liikkumattomuus sen terveemmäksi tee! Päinvastoin.

      Olen varmaan joskus nuorempana sortunut myös laihoille kommentoimiiseen kun olen ajatellut, että he ovat jotenkin lähtökohtaisesti etulyöntiasemassa. Keskustelujen ja iän myötä olen todennut, että ongelmansa jokaisella, kehon koosta ja muodosta riippumatta – kuten myös oikeus olla kuulematta parjausta.

      Viimeisen kappaleen kanssa olen aivan samaa mieltä. 🙂

  8. Moikka,
    Mulle tuli ekana tästä mieleen, että onko sinulta koskaan mitattu kilpirauhasen arvoja? Kaverin (pyöreähkö) arvot olivat päin prinkkalaa, sai lääkityksen ja paino lähti laskemaan, liikkui siis aikasemminkin paljon ja katsoi mitä syö mutta paino vain nousi.
    Toinen asia mitä mietin niin oletko joskus koittanut jättää hillarit pois?

    Itse kuulun siihen ryhmään jolla imetys toiminut hyvin tehokkaasti painon pudotuksessa, liiaksikin; kaikki vaatteet roikkuu ja muodot hävinneet. Ei tämäkään kiva. :/ Nyt olen sitä vähentänyt (imetystä siis) ja kevään mittaan varmaan lopetan ja toivon että tuo paino sitten hiukan nousisi. 🙂

    • Löytyihän tämäkin kommentti, systeemi oli tulkinnut sen jostain syystä roskaviestiksi.

      Kuten tuohon alle kommentoin, kilpirauhasasiaa olisi tarkoitus selvitellä. Hiilareita en oikein voi jättää pois, kun refluksitaustan vuoksi varsinkaan lihaproteiini ei sula kunnolla ja isot määrät maitoproteiiniakin tökkii enkä ihan pelkillä vihanneksilla ja hedelmillä varmaan pysyisi käynnissä ja järjissäni. Plus ruoanlaitto olisi tosi nihkeää, kun kasvis-kala-ruokavalio rajoittaa hommaa jo nyt jonkin verran. 🙂

      Monilla imetys ottaa kyllä vähän turhankin kanssa varastoja pois, itselläni 1.5-v imetys ei ainakaan laihduttanut. Ollaan me kaikki vaan erilaisia!

  9. Äh sähläsin jotain ja edellinen piiiitkä kommenttini katosi, mutta siis nyt lyhesti ja ytimekkäästi; Ensimmäinen ajatus joka minulle teksistäsi heräsi; Oletko koskaan mittauttanut kilpirauhasen arvojasi? Tiedän kaksi henkilöä joilla oli samankaltainen tilanne, arvot olivat päin prinkkalaa, sai lääkityksen ja paino normalisoitui.

    • Ne on mitattu joskus vuosia sitten, olivat silloin nippa nappa viitearvojen sisällä, mutta nyt olisi tarkoitus mittauttaa uudelleen, kunhan nyt julkiselle puolelle pääsisi ensin joskus lääkäriin… 🙂

    • Kilpirauhasen toimintaan pystyy vaikuttamaan myös ravinteilla, kuten jodilla, magnesiumilla, a-vitamiinilla, sinkillä ja seleenillä.
      Iherbissä myydään kapseleita, joista löytyvät nämä kaikki ja ne ovat tarkoitettu nimenomaan kilpirauhasen toiminnan boostaamiseen ja painonhallintaan. Itselläni nämä ravinteet toimivat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *