Ei ihan nimensä veroinen


Malibu Beach-mökki nimittäin. Kesähelteillä hiekkapoukamassa maatessa ja 28 asteisessa merivedessä kellotellessaan pääsee ihan tunnelmaan. Mökin sisätiloja odottava remontti valkopesuineen ja turkooseine tekstiileineen auttanevat myös piitsimeiningin saavuttamisessa.

Ulkona ulvova tuuli, tihuttava vesisade ja päiväkävelyllä jalan alla muljuva lämpimärkä lumi eivät kuitenkaan viritelleet oikein kesätunnelmaan. Mies totesi, että eipä tänne talvella ilmeisesti kuuluisi tullakaan; Kokeneempikin kuski sai loppumatkan kurveissa hyvät vesi-jää-loskaliirot aikaan lainatulla pikkuautolla ajellessaan. 

Emme sentään ole niin sekaisin, että olisimme lähteneet hakemaan mökiltä kesäfiilistä vaan varauduimme viettämään rennonpulskeaa hiihtolomaviikon lopettajaisviikonloppua. Itse väänsin opiskeluhommia reipasta tahtia alkuviikon eikä perheenjäsenistämme kukaan muukaan lomaillut sen kummemmin. Torstain ja perjantain rauhoitin sen sijaan enimmäkseen vapaapäiviksi, joskin koetan saada koulutehtäviä eteenpäin myös täältä mökiltä käsin. Nähtäväksi jää, miten on kirjoitustavoitteiden toteutumisen laita.

Saavuimme mökille eilisiltana ja lähtöpäivä oli taattua hässäkkää: hiekkalaatikoiden tyhjentämistä, roskien kuskaamista, kolmen ihmisen ja yhden koiran ulko-, sisä- ja vaihtovaatteiden pakkaamista, talvikausisäilössä olleiden mökin liinavaatteiden kasaamista lähtövalmiiksi, asunnon siistimistä, mökkikuumeessaan kieriskelevän ja hermostuneesti kitisevän lapsen paimentamista ja rauhoittelua…

Siihen kun lisää päälle flunssan hyvän ystävän kestopäänsäryn ja lievän matkapahoinvoinnin; Eräs norppaemo olisi halunnut perille päästyään vain kaatua naamalleen lumihankeen ja jäädä siihen hetkeksi makaamaan. Onneksi karkkien syöminen auttaa kaikkeen.

Samaan aikaan lomailevat myös lapsen mielestä parhaat tyypit ikinä eli Pappa ja Fammu. Mökkeilyyn mahtunee siis pelkällä omalla miniporukalla reissaamiseen verrattuna enemmän aikuisten päiväunia ja kirjoitusrauhaa sekä vähemmän tiskaamista ja riemuidioottina pihalla painelevan lapsen perässä köpöttelyä. Ei voi kuin olla tyytyväinen!

Ja sainpa raahattua tänne taas kasan sisustusroinaa odottelemaan ensi kesän remonttirutistusta. Voi olla vaikeaa uskoa, mutta tämän enimmäkseen tietoa imien kulutetun lukukauden päätteeksi ihan rehellinen ruumillinen työ maalaamisen, purkamisen ja huonekalujen raahaamisen merkeissä tuntuu aidosti houkuttelevalta vaihtoehdolta. En malttaisi odottaa.

Mitäs teidän viikonloppusuunnitelmiinne kuuluu?

 

0 kommenttia artikkeliin “Ei ihan nimensä veroinen

    • Se on ihana! Ei meidän miniperheen oma, mutta sillain lähipiirissä, että saatiin järkevissä rajoissa lupa pintarempata. Enkä malta odottaa itsekään! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *