Dooris, dooris

Eli olennaisia asioita ihmisyyden ytimestä. Istuin nimittäin bussissa päivänä eräänä ja huomasin vierustoverini syövän karjalanpiirakkaa, tuosta noin vain sitä haukaten. Miten erikoista! Epäjärjestelmällistä, riehakasta, hiukan barbaaristakin!

 Summasinpa tästä huvittuneena omia omituisuuksiani ja totesin syöväni yllättävän järjestelmällisesti kaiken vähänkin raamikkaamman ruoan reunat edellä: kuorelliset leivät, riisipiirakat, pizzan… sekä tietysti ne Dorikset, joita pyörittelin käsissäni tänään Nosh-kutsujen tarjottavia esille nostaessani.

Koska olemme selvästi niin sanoakseni jännän äärellä, haluisin kysyä, löytyykö täältä muita ”kuorityttöjä tai – poikia” vai onko teillä ihan muita ruoan syömiseen liittyviä persoonallisia tai pinttyneitä tapoja?

   
   

3 kommenttia artikkeliin “Dooris, dooris

  1. Pienenä nuolin Doriksista ensin keskustan ja vasta sitten söin lopun keksin. Aikuistuttua menee alas parilla normaalilla haukulla. 😀 En syö reunoja ensin. 😀

  2. Reunat ensin, tack så mycket. 😀 Musta se ei oo yhtään outoa. Tosin ei sekään, että joku mussuttaa karjalanpiirakkaa bussissa. Oon itekin tehnyt niin, kun oon tiennyt, ettei ihan just oo ruokaa saatavilla ja jokin pieni välipala ois paikallaan. 😀 Esim. Jos oon mennyt töistä suoraan jumppaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *