Skansen antoi parastaan ja kyllä me nautittiin!

IMG_9819 IMG_9759 IMG_9693 IMG_9843 IMG_9858 IMG_9713 IMG_9728 IMG_9809IMG_9896 IMG_9866 IMG_9827 IMG_9696 IMG_9899 IMG_9738IMG_9822 IMG_9731 IMG_9825 IMG_9777 IMG_9814IMG_9690 IMG_9700 IMG_9767 IMG_9881 IMG_9806 IMG_9753 IMG_9773 IMG_9671

Sopivan leppoinen kesäsää, virkeät eläimet, suloiset, touhukkaat karhunpennut, vanhoine taloineen ja kukkivine puutarhoineen huikea miljöö, näköalat yli kaupungin ja lapsi, jolle riitti ihmeteltävää tuntikausiksi.

Oli niin hyvä ajatus suunnata Skanseniin. Voin sanoa ihan vilpittömästi, että koko perhe nautti reissusta, jokainen omista syistään – joku historiallisten kohteiden koluamisen vuoksi, toinen hyljefiilistelyn ja kolmas lemurien ihastelun takia.

// Strong recommendation for Skansen. Whole family enjoyed our visit and we could’ve spent hours sorting through the historical houses and watching animals. Unique and breathtaking surroundings. Go there of be square!

( Näe kuvat isompina klikkaamalla ne auki ”kuvarullaan” – Get better look at pictures by clicking them open into a slideshow type of view )

Missä tukka?

  

Kysyi ”Laura-täti” instagramin puolella. Ja kyllä, reippaasti yli olkapäiden yli virahtanut moppi on historiaa – ainakin toistaiseksi.

Kaiken takana oli Spiderman, tarkemmin sanottuna heräteostoksena hankittu, rinta- ja vatsalihastoppauksilla ja muilla kauheuksilla kruunattu naamiaisasu, jonka kasvoille tulevan osan silmäaukoista herkästi sähköistyvä otsatukka pyrki pihalle. Lapsella alkoi palaa käämi ja ehdotin, ties kuinka monennen kerran, että josko parturoitaisiin.

Ihme ja kumma, tällä kertaa vastaus oli vaisuhko ”joo”. Kuutti kyllä varmisti, että sattuuko hiustenleikkuu kamalasti. Ai miten niin edellisestä kerran jälkeen ohi oli vilahtanut iso osa lapsen eliniästä? Vakuuttelin, ettei sen ainakaan pitäisi sattua ja nappasin tukanleikkuukoneen ja sakset käsiini.

Ei tuota lasta meinaa tunnistaa tällä hetkellä samaksi, mutta eipä tarvitse taas hetkeen parturoida!

JOULUTERVEISET

IMG_1815 IMG_2005 IMG_6803IMG_2033 IMG_2035 IMG_2079 IMG_6796 IMG_2091 IMG_2094 IMG_6686 IMG_6806IMG_2083IMG_6776  IMG_6799  IMG_2032

Tulipa pidettyä pisin postaustauko ehkä sitten blogin perustamisen. Kiitos jos löysit tänne edelleen ja anteeksi hiljaiselosta. Ärsyttää itseäkin, että niin moni asia on jäänyt dokumentoimatta ja jakamatta.

Tuli syksyn päätteeksi pienoinen loppuunpalamisen tunne ja oli pakko karsia kaikesta ”ylimääräisestä”. Siitä lisää enempi, kun saan sanat aseteltua oikeaan muotoonsa.

Mutta joulu pyhineen meni hyvin ja viiden päivän lomapäivistä, vapaa- ja pyhäpäivistä koostuva hengähdystauko ei olisi voinut osua parempaan hetkeen.

Kuutti oli ennen joulua ihan kierroksilla ja aattona uskaltautui hädin tuskin pukin syliin, laulamisesta ei kannattanut edes puhua. Mutta kun pahin jännitys oli ohi, ruokailut ja muut hommat sujuivat iloisesti ja lahjoista on nautittu pitkin lomaa. Legorakennelmat ovat olleet isän ja pojan projekti ja itse olen pelaillut ja lueskellut (myös) lapsen kanssa.

Ei mennyt ihan odotetusti

IMG_6571

Keskustelin tuossa päivänä eräänä Kuutin kanssa siitä, että olisi kiva, jos tämä kertoisi päiväkotipäivästään muutakin kuin sen, että on mennyt ihan hyvin. Meinasin siis sitä, että kavereista, leikeistä, jumpista, muskareista, suruista ja iloista voisi kertoa laveammin ja kuvailevammin.

Lapseni oli kuitenkin ilmeisesti tulkinnut toiveeni hyvin kirjaimellisesti, sillä eilen iltapäiväkeskustelumme meni seuraavasti:

Norppa: Miten päiväkodissa meni?
Kuutti: Oikein mainiosti.

Ja sen jälkeen lapsi tuijotti minua, ikään kuin odottaen palautetta siitä, oliko uusi ilmaisun tapa nyt sitten edellistä parempi. Voi luoja. Yritys hyvä kymmenen, kummallakin, keskinäisen ymmärryksen aste pyöreä nolla. Teini-ikää odotellessa.

 

 

Mon Chéri

IMG_5930 IMG_5929

Lapsen päivän asua Fazerilan reissulta. Maistelupisteellä poseerasi varsin tyytyväinen lapsi, joka ei tosin olisi millään malttanut pysyä edes hetkistä paikallaan kuvassa, kun vieressä notkuivat suklaalaarit.

Leggingsit ja Star Wars-tennarit: H&M / Unikkosukat: Fida Kerava / Kirsikkapaita: Mini Rodini

 

Museojunalla historian havinaan


Olimme yhden juniin hullaantuneen kolmivuotiaan kanssa seikkailureissulla Porvoossa.

Matkaohjelmaan kuului muutamassa käsityöpuodissa ja Suomidesignliikkeessä vierailun ohella lasta kiinnostavat kohteet kuten lelu- ja karkkikauppa. Ensimmäisestä mukaan tarttui hieman nukkekotirekvisiittaa sekä uusi auto ja jälkimmäisestä marmeladia ja lakuja kotiinviemisiksi. 

Junamatka halki kesäisen Keravan rajaseutujen sekä Sipoon ja Porvoon jokivarsien, peltojen, vanhojen puutalokylien ja idyllisten uimarantojen oli esteetikolle elämys jo itsessään.

Ja Porvoon vanhassa kaupungissa mietin jälleen, miten paljon onnellisempi olisin, jos saisin elää sellaisen harmonian ja kauneuden keskellä arkeani. Noh, kaikkea ei voi saada.

Paluumatkalla syliini nukahti umpiväsynyt ja hiestä nihkeä lapsi, itse asiassa ennen kuin juna lähti edes liikkeelle. Lapselle reissu oli kävelyineen ja uusine asioineen ilmeisen rankka, mutta antoisa ja tulipa vietettyä äiti-lapsi-laatuaikaa, olkoonkin, että illalla liian vähäisestä vedenjuonnista ja vesivarastojen kaatamisesta lapseen oman kurkun sijaan palkitsi päänsärky ja huimaus.

Summa summarus, lähtekää museojuna-ajelulle joko lasten kanssa tai aikuisporukalla – kannattaa kokea ainakin kerran, itse lähtisin uudestaankin. Vanha Porvoo ei sekään petä koskaan ja sieltä löytyy roppakaupalla kivoja kesäkahviloita ja silmäkarkkia.

Fiilikseen pääsi muuten ihan erilailla sisään, kun sonnustautui itse mekkoon sekä röyhelökenkiin ja körötteli paikan päälle historian havinaa huokuvalla museojunalla.
 

Lisätietoa: Porvoon museorautatie // Porvoon matkailusivusto

 

 

Joku järki tässä on nyt oltava!

Makoilin mökkisängyssä. Mies oli jo käynyt yöpuulle ja tunkenut tulpat korviinsa. Olohuoneen puolelta kuului kummallista ynähtelyä ja luulin ensin Kuutin heränneen.

Kun kuuntelin tarkemmin, tajusin Hertan näkevän unia ja vingahtelevan lapsen petilaatikon jalkopäässä. Pian Kuuttikin havahtui puoliuneen koiran nytkähtelyn ja vinkaisujen myötä.

Hihittelin yksikseni pimeässä, kun lapsen uninurkkauksesta kuului seuraava, enemmän tai vähemmän unisten osapuolten keskustelu:

Hertta: Uik, uik. Viuk. Hnggh. Uiiih.

Kuutti: Hiljaa siellä! Kyllä sinä tiedät, että sinun pitäisi olla tähän aikaan nukkumassa!

 

Vitsi miten hölmöjä tyyppejä, kumpikin.

 

Päivän minityyli: Keltaista ja kesäpinkkiä

Kuutin asua vaihtelun vuoksi…

Raikkaan värinen asu koostui Marimekon pöksyistä (ja Unikkosukista, jotka on tosin ostettu Fidalta), Tutan paidasta, Noshin piposta ja H&M:n tennareista.

Mukana rippijuhlien valmisteluihin lähtiessä napatuissa kuvissa hääräsi myös vastentahtoinen mäyräkoira.

Näin koulutat lohikäärmeesi

Kuutti sai Streamteamin kautta, Netflixiin ilmestyneen lohikäärmeiden ja näiden ”ratsastajien” seikkailuja seuraavan tv-sarjan kunniaksi itselleen oman lohikäärmeen.

”Myrskykiitäjä” onkin päässyt mukaan aamupalalle ja iltapäiväkahvipöytään, venehommiin, pyykkäämään lakanoita ja rantaleikkeihin. Putosipa raukka jopa meren pohjaan.

Tulisikohan lohikäärmeistä seurava villitys junien ja ponien rinnalle? Jos näin pääsisi käymään, en ainakaan panisi pahakseni.

Remontin raskauttamilla vanhemmilla alkaa tässä vaiheessa positiivisuus rakoilla ja mökkityömaalla on heiluteltu sanan säilää ja kiukuteltu.

Halu saada valmista jälkeä aikaiseksi olisi kovempi kuin työskentelyvauhti. Eikä jaloissa pyörivä seurankipeä kolmevuotias varsinaisesti auta asiaa.

Juuri tästä syystä emme haluaisi ryhtyä talonrakennusprojektiin, sillä avioerohan paljon tätä isommasta, kerralla tehtävästä remontista varmaan seuraisi.