PINGkriisi eli mitä päälle sisältöfestareille?

festarityyli 1.001
– 1 –festarityyli6.001
– 2 –festarityylit2.001
– 3 –festarityylit3.001
– 4 –festarityylit4.001
– 5 –festarityylit5.001
– 6 –festarityylit7.001
– 7 –festarityylit8.001
– 8 –festarityylit9.001
– 9 –

Kuten olen blogin somekanavissa hehkuttanut, suuntaan alkavan viikon perjantaina PING Helsinkiin eli Suomen suurimmille sisältömarkkinoinnin festareille. Pukukoodina on napakan epämääräisesti festariasu, mikä tuottaa allekirjoittaneelle hieman päänvaivaa, nätisti sanottuna.

Katsokaas kun festarirannekkeet ovat jääneet viime vuosina aika lailla täysin ostamatta. Muutamilla klubikeikoilla ja puistokonserteissa olen käynyt, mutta edelliset varsinaiset festarit taitavat olla Ankkarockin hellekesältä joskus ennen kuin Pekka Poudan moshpitkuvaa oli otettukaan ja kyseiset festarit lakkautettu kokonaan.

Tuolloin päälläni taisivat olla mustat jumppatrikoot, joita muuten käytin mukavuutensa vuoksi jo ennen kuin leggingsit tulivat muotiin ja vapauttivat kalsarityylini tai -tyylittömyyteni valtavirta-asustukseksi, APULANTA-paita ja sen alla bikinit, jotka jouduin helteessä valjastamaan käyttöön muun konserttikansan kaatuillessa auringonpistoksen ja nestehukan kourissa ympäriltä. Tuloksena olivat palaneet hartiat, mutta vähemmän lämpöhalvauksinen yleisfiilis.

Heinolan lupausta kotimaalle, ja kaikki suomenkieliset lauseet lyriikoiksi muuttavalle yhtyeelle kunniaa tehnyt pusero on hajonnut käytössä lopullisesti jo vuosikymmen sitten, mutta perjantaiaamun kuolemanaikainen lähtö (oikeasti se on silti myöhemmin, kuin mitä menisin aamuvuoroon) häämöttää jo horisontissa, eikä minulla ole mitään käsitystä siitä, miten festareille pukeudutaan vuonna 2016.

Iskin siis internettiin hakusanoilla ”festarityyli”,music festival style guide” ja ”Coachella”. Saamieni tietojen perusteella päädyin ensihädässäni festarityylipaniikkilaisia tunnetusti vaatettavan H&M:n sivuille ja selailinpa myös mm. Lindexin valikoimaa läpi. Saatte nyt kärsiä tahi nauttia työni hedelmistä – ja kertokaa pliis, jos olen ihan hakoteillä koko festaripukukoodin kanssa!

Uusia asusteita tai vaatekappaleita en ajatellut ostaa; Yhtä tapahtumaa varten ei omatuntoni salli lähteä ostoskierrokselle. Uskoisin sitä paitsi omasta vaatekaapistani löytyvän niin etnoprinttejä, pitsiä, lierihattuja, hapsubootseja kuin kukkapantojakin. Yllätyksenä ja pyytämättä. Ehkä pukeudunkin festarityyliin kuin vahingossa ympäri vuoden, säällä kuin säällä ja kuosiövereistä tinkimättä?


Tämmöisen elämäänsä tyytyväisen löllerön osalta pukeutumisskenessä hiertää sisäreisien lisäksi myös sellainen ei-niin-pieni asia kuin oma kiitettävän kokoinen keho. Ei siis minua vaan muita. Kesätyyliin kun kuuluu paljas pinta ja minimitta, eikä siinä mitään – itsehän painelen mielellään vaikka alasti eteenpäin elämässä, mutta siinä tapauksessa joku läskinvihaaja herkeää poikkeuksetta supisemaan tai huutamaan, että nyt meni ruoka- ja elämänhalu, kun selluliitti vilahti.

Kun sitten PING-keskusteluryhmässä Facebookissa eräs paikalle saapuva siro ja sporttinen sisällöntuottajakollega, pohti, miten pienissä vaatteissa kyseissä karkeloissa tarkenee ja järjestäjätaho kannusti, että pienissä ja hellesäätä olevan luvassa, jäin itse pohtimaan seuraavaa: 

”Väistämätön kysymys on myös se, kuinka pienissä vaatteissa kukaan haluaa meitsin nähdä. Nimim. rantakunto 2006.”

Tarvitseeko omia makkaroitaan pohtia muiden takia ja koskevatko pullukoita erilaiset pukeutumissäännöt ja mistä niitä löytää ja kuka ne on määritelly?

Oma intuitio sanoisi, että kaikkien pitäisi periaatteessa saada pukeutua samoin, jos vaan oikean kokoinen kolttu löytyy, mutta miksi sitten mielensäpahoittajat iskevät kiinni kuin tintit talipallolle, jos kyljistään kumartuessa makkaroille menijät pukeutuvat muuhunkin kuin kaftaaniin? Saataisiinko johonkin mediaan sellainen Feministi-Eki vastaamaan tällaisiin kysymyksiin, kiitos.

Mikä asukokonaisuus tai vaatekappale on mielestänne kivoin / minulle sopivin / paras kyseiseen tilaisuuteen?

P.S. PINGissä on myös ”uimapukukierros” eli ohjelmaa kylpylän allasosastolla. Ironista kyllä, se on ainut asukokonaisuus, jonka olen valinnut ja pakannut. Mitä vähempiin vaatteisiin kurvini täytyy ängetä, sen helpompaa niiden valitseminen on perinteisesti ollut ja se pätee nytkin. Tuo hieman retrovärinen, korkeavyötäröinen alaosa on viikattu laukkuun ja sen kaveriksi lähtenee ihan tavallinen, musta push-up yläosa. Ellen nyt sitten ehdi pistää vielä bikinikriisiäkin kasaan ennen lähtöä…

festaribikinit.001

Seuraa myös: Facebook / Instagram 

Oh God. I have a type.

Täydensin viime viikolla vaatekaappiani rennon oloisella, pitkähihaisella ja syntymähikiselle tarpeeksi ohuella paidalla. Sujauttaessani sitä vaatekaappiini, huomasin paidan pääsevän kahden lyhythihaisen pallopuseron, pallohameen ja pikkupilkullisen mekon seuraksi.

Apua! Mitä pitäisi tehdä, jos on selkeästi obsessoitunut pallokuosisiin vaatteisiin?

Ja mikä väri, kuosi tai -malli saa teidät ihastumaan vaatteisiin luvattoman paljon ja kerta toisensa jälkeen?

 

Päivän kehonkuvallinen ja mediakriittinen ilonaihe

Halensin etusivun mekkokampanjan ihanat naurunrypyt, luonnollisen näköiset polvet, ja photoshoppaamattomat käsivarret saivat hymyn kohoamaan kasvoilleni ja mielen täyttymään ilolla.

Tätä voi tuskin toivoa, korostaa ja tehdä liikaa. Ai mitä? No tuoda monimuotoisuutta: eri kokoisia, muotoisia, värisiä, monen ikäisiä ja ikänsä näköisiä sekä omalla tavallaan kauniita kehoja lehtikuviin, mainoksiin sekä verkkokauppoihin virheettömiksi ja muovisen näköisiksi siloiteltujen kuvien sijaan.

Kiitos vinkistä Marille, tästä tuli todella hyvä mieli!

 

Kuvat: Halens

Kiviset ja soraset sentään – aika mainio kevätmallisto

Oi iloa, nyt löytyi jotain aika herkullista! Mustavalkoista, graafista, virityssurinaa, kivipisaroita, harmaan sävyjä ja rennonpehmeitä malleja. Äidille ja lapselle. Okei meni vähän hehkutuksen piikkiin, mutta kai sitä saa vähän suomalaista vaatemerkkiä fiilistellä, kun kerran tykkää…

Yhtä asiaa kuitenkin kaipaisin, nimittäin samaa meininkiä, iloa ja liikettä myös aikuisten puolen mallikuviin kuin mitä vaikkapa Mainion verkkokaupan etusivun kuvarullan lapsilla on. Mielikuva hyvästä olosta vaatteessa välittyy jo mallistokuvista ja jos malleja masentaa, miksi ostaa itselleen moinen vaate?

P.S. Tiedättekö mitä uusi mallisto meinaa – no tietenkin edellisten ihanuuksien löytymistä alennuksesta. Taisipa Kuutillekin lähteä tilaukseen ainakin pari isommallekin lapselle sopivaa collegepuseroa.

 

 

Keväisiä tuulia pururadoille ja punttisalille

Ulkona paistaa aurinko, talon katolta valuu lumia alas rymisten ja räystäistä lirisee vettä. Pian kadut sulavat, lenkillä tarkenee taas ilman pipoa ja salillekin on vähemmän hengenvaarallista polkea.

Valon määrä lisääntyy, pimeäjumitus ja -väsymys vähenevät, mikä vähentää liikkeelle lähtemisen kynnystä. Vaikka urheilun jälkeen onkin pääsääntöisesti parempi olo, on talvikaudella arkiaskareidenkin aikaan saaminen välillä nihkeää, saati sitten ylimääräisien aktiviteettien kuten urheilun – se on joinain päivinä lähes tuskaisen vaikeaa. Pian ulkomaailma aukeaa kohta ihan eri tavalla; Lapsen kanssa on mukavampaa touhuta pihalla ja jopa koiran kanssa on helpompi juosta, kun tämä ei poista lumikokkareita tassuistaan sadan metrin välein.

Kevät näkyy myös vaatekaupoissa ja -kuvastoissa. Sekä siistimpien vaatteiden että hikoilukuteiden osalta. Omat treenivaatevarastoni ovat kelvollisessa kunnossa, kiitos parin viimeisen liikunnallisesti aktiivisemman vuoden, joiden aikana olen hankkinut pari uutta toppia, yhdet salihousut ja urheiluliivit, joilla korvasin kiinnikkeistään hajonneet edeltäjänsä. Oikean kokoista juoksutakkia en vieläkään omista ja mikäli juoksentelutahti jatkuu nykyisellään, miehen siskolta käytettyinä pitkäaikaislainaan saadut lenkkarit täytynee korvata ennemmin tai myöhemmin. Ja jumppamatto sekä käsipainotkin ovat ostoslistalla… tai jälleen ensi vuonna joululahjatoivekirjeessä, heh.

En pidä itseäni välineurheilijana, paitsi hyvien urheiluliivien osalta. Puutelistaa olisi kuitenkin tarkoitus lyhentää vähitellen ja ehkä sortua myös johonkin tarkkaan harkittuun urheiluvaate-hömppäostokseen… Eikös ihmisellä voi olla enemmänkin kuin kolme urheilutoppia – ainakin jos ne ovat ihanan läntikkäitä tai karkkivärisiä?

 

Kollaaseissa urheiluvaatteita Ellokselta ja H&M:ltä

Come to the dark side – we have cookies

Voiko 25-vuotiaana ottaa uusintakierroksen teini-iästään? Ilmeisesti, sillä selkäni potee pahinta näppylätilannetta sitten yläasteaikojen, kaamos on masentanyt yhtä pahasti viimeksi lukion ensimmäisellä luokalla ja dramaattisten käänteiden ja romantiikan kaipuuni on tällä hetkellä kuin suoraan akuutista murrosiästä.

Vaatekaupoissa katse osuu mustaan, mustaan, harmaaseen ja mustaan. Tekonahkaan, niitteihin, panosvöihin (!), bändipaitoihin, kulutettuihin tummiin pintoihin ja kirpputorinahkaan. Enää puuttuvat vain tummanmustanlilat pitkät hiukset, viininpunaiset tekonahkahousut, musta kimalletoppi ja jäätävät läskipohjaplattikorkokengät niin paluu teinityyliini on taattu.

Mikä avuksi äkilliseen tyylitaantumiseen? Vai pitäisikö vain mennä virran mukana?

Vaatteet ja kengät: H&M / Toisen kollaasin kaulakoru: Gina Tricot / Bändipaidat: 30 seconds to Mars-store, Within Temptation webstore ja Mad Supply

 

Mistä kuumia miehiä suihkuseuraksi, sänkyyn tai käsipuoleen?

Naureskelin itsekseni, kun mietin, millaiseksi puolisoni naama venähtäisi, jos hän huomaisi sänkyyn sujahtaessaan satiinilakanoista kurkistavan viriilin miehen nahkahousuissaan tai nappaavansa suihkun jälkeen käteensä pyykeen, jota koristavat komeat uroot. Tosin jos minulta kysytään, haluaisin pyykeeseeni kokovartalokuvan pyyhkeen täydeltä mitalta!

Jos ette muualta mediasta, kuvista ja hienosta alustuksestani sitä keksineet, Finlaysonin Tom of Finland-mallisto on täällä! Nyt on kyllä joululahjojen keksiminen tehty helpoksi: Ekointoilija-kaverille kangaskassi, treenaajasisarukselle hikipyyhe ja appiukolle tyynyliina.

Enkä muuten keksi mitään syytä sille, miksi tämän viikonlopun jutut ovat olleet vähän levottomia – palataan sille siveelliselle asialinjalle ihan pikapuoliin?

Mitäs sanotte, osaisitteko itse nukkua tiukkapöksyisillä komistuksilla koristelluissa lakanoissa?

 
// Kuvat: Finlayson // Ihan pyytteettä hehkutettu, jos mietitte.

 

Väriä kaamoksen keskelle ja ajatuksenvirtaa talvesta

Ihania murrettuja keltavihreän sävyjä ja kiiltoa. Huomatkaa hameen nauhakuviointia koristavat minifallos ja huutomerkki.

Värejä rakastavan, seikkailunhaluisen kartanonrouvan asu. Sellaisen, jonka teini-ikäinen lapsi on ilmoittanut, että kettupuuhkia ei saa tässä asuinkompleksissa enää näkyä. En tiedä olenko tarpeeksi vai liian vähän kettutyttö, mutta minusta tuo neule on hilpeä.

Punaistaaaaa, punaistaaaa, punaistaaa, punaistaa. Kiitetty joulun väri, joka tulee pikkujoulukauteen. Ei mitään lisättävää.

Unohtakaa sittenkin pikkujoulupukeutumisessa musta, paljetit, kirkkaanpunainen ja metallikirjailut. Keltainen on täällä!

 

Viime päivät tiivistettyinä sää-mielentila-akselilla ovat näyttäytyneet jokseenkin seuraavanlaisesti:

Jee lunta, wuhuu. Kuutti herää ja tule katsomaan täällä on lunta! Eikös olekin kylmää, märkää ja valkoista. Ehdit vielä kahmia sitä lisää sitten myöhemminkin nyt mennään syömään. Eihän nämä rattaat liiku mihinkään, onneksi tämän ikäisen lapsen kanssa ei tarvitse enää pahemmin käyttää rattaita – paitsi lähiliikenteessä. Koska ilmaiset matkat, muahhahah. Onneksi ei asuta omakotitalossa: lumityöt brr.

Ääh vettä. Yyyh loskaa. Iskä, heitä meidät partiokokoukseen ja saunaan. Lämpimään saunaan. Milloinkohan minulla on viimeksi ollut siistit nilkkurit, joista ei ole pohja irti tai pinta puhki? Sellaiset kengät, jotka pitävät vettä eivätkä ole Hai-saappaat tai Sorelit. Nyt nähtävästi on, huippua! Onneksi en sännännyt hakemaan talvitakkia varastosta, nyt ärsyttäisi ja sitä tarvitsisi kuitenkin vasta tammikuussa.

Niin pimeää. Hei nörttimies, juuri sinä siellä! Kun lähdet aamulla, voisitko napauttaa kirkasvalolampun päälle, että aivoni tajuaisivat, etten voi jäädä pysyvästi talviunille. Odota, olen puhelimessa: Ai että lähdette etelään joululomalla, sepäs kiva. Me lähdetään Kuopioon. Sillä on varmasti vähintään yhtä valohoitava vaikutus. Miten vietämme hääpäivää, ei kuule aavistustakaan vielä, jos ensin selviäisin jouluun asti aivokuolematta kaamokseen.

Miksi sisälläkin on kylmää? Pitäisiköhän kääntää patterit kunnolla päälle vai odottaa sympatian vuoksi sinne joulukuulle, jolloin HOAS suostuu pistämään asukkaidensa patterit päälle… Ja nyt oikeasti kissa! Olet maannut siinä makuuhuoneen hädin tuskin päällä olevan, kaukolämpövettä kierrättävän patterin päällä kolme päivää. Tai ainakaan en ole nähnyt arvon karvatakamustasi muualla kuin syömässä ja siinä. Ei täällä nyt noin kylmä ole. Lapsikin vaatii sänkyynsä iltaisin lämmitettävän ryynipussin unikaveriksi. Koetatteko vihjailla jotain?

Tahdoin vain sanoa, että ihan samat ajatukset kiertävät talven tuloon liittyen päässä kuin aina ennenkin. Tavallaan se on todella lohdullista ja tavallaan masentavaa.

Näin se mieli vaan kompuroi samoissa jäätyneissä traktorinrenkaan urissa vuodesta toiseen. Pohtii talvivarustusta ja –kenkiä, tosin lapsen saamisen myötä lähinnä tämän vaatteiden osalta, kylmyyttä, pimeyttä, märkyyttä ja ankeutta. Koettaen keksiä valonpilkahduksia pimeän keskelle: suoritettuja kursseja, pikkujouluja, kotimaanmatkoja, kaupunkipyrähdyksiä toisaalle, jouluvalmisteluja… Jotain mikä auttaa jaksamaan pimeän kauden läpi edes likipitäen täysipäisenä.

Kuten kirkkaan värisiä vaatteita, joita huomaan taas kaivavani kaapista varsin ahkerasti ja joihin kiinnitän enenevissä määrin huomiota myös verkkokauppoja kierrellessäni. Minusta on hassua myydä kirkkaita värejä kesäkaudelle ja synkempiä, tummempia sävyjä syksyksi sekä talveksi. Silloinhan juuri tarvitsisi väriterapiaa. Nämä terapiavaatteet ovat H&M:ltä, mutta muualtakin varmasti löytyy.

Mitä sanotte väripläjäysasuista? Ovatko ne ihania vai kamalia vuoden ympäri? Ja onko niille enemmän käyttöä synkkään kaamosaikaan vai revitelläänkö niillä karnevaalihengessä kesän lämmössä?

 

Ooh, nämähän on kivoja!

H&M:n All for Children-mallisto, jonka tuotosta 25% menee Unicefin toiminnan hyväksi, on tänä vuonna aika ihana!

Tuo lohikäärmesadetakki tekisi mieli hankkia varastoon, sillä nykyinen tähtisadetakki käy Kuutille pieneksi ennemmin tai myöhemmin. Myös nuo nahkaiset metallinhohtokengät himottaisivat, mutta katsotaan nyt…

Osa tuotteista on aikaisempien mallistojen tapauksessa myyty tosi nopeasti loppuun verkkokaupasta – jonain vuonna jouduin metsästämään suosikkini myymälästä. Katsotaan miten käy tällä kerralla!

Mitäs tykkäätte?

P.S. Syksyn ja talven pitkiin iltoihin voi nyt voittaa kaveriksi 6kk Netflixiä. (klik)
 

Pimeässä kulkijoiden hengenpelastajat

Parissa olkalaukussani killuu jo heijastin ja niistä, joita käytän harvemmin, pitäisi siirtää nykyisiin suosikkilaukkuihini muutamia. Ulkona kun on pimeää koko ajan pidempään aamuisin ja aikaisemmin iltaisin. Pian edes koulumatkani eivät osu valoisaan aikaan, ilta-aikojen harrastuksista puhumattakaan.

Olen tilannut heijastimia lahjaksi kavereilleni sekä vähintään kerran vuodessa heijastimensa hukkaavalle miehelle heijastimen jos toisenkin. Jonkin tilauksen yhteydessä antamaani sähköpostiosoitteeseen kilahti uutiskirje ja päädyin selaamaan Heijastinkaupan uutuuskategoriaa. Ainakin riikinkukko- ja jäätelö- sekä maatuskaheijastimet alkoivat houkuttaa kaikessa värikkyydessään, vaikka olenkin tähän asti pitäytynyt mustavalkoisissa heijastimissa.

Ja koska perheemme aikuisista onnettomuusalttiimmalta löytyy sekä vähemmän vakuutuksia että heikommin huomiokykyä, voisin pistää taas muutaman heijastimen tilaukseen. Ainakin edellä mainitun kaupan valikoimissa heijastimen sai viidellä eurolla ja perinteisiä, kovamuovisia mainosheijastimia saa ilmaiseksikin. Joten kyseessä on varsin halpa turvaväline.

Myös laki velvoittaa käyttämään heijastinta ja pimeässä jalkakäytävältä ajoväylälle astuessa on edes vähän turvallisempi olo, kun tietää autoilijalle jäävän yli tuplaten – jopa kolminkertaisesti enemmän jarrutusmatkaa. Päivän pakollinen infoisku olkoot tässä:

Muistattehan hankkia ja laittaa heijastimet muillekin perheenjäsenillenne, niin aikuisille kuin lapsille. Ja eläimille myös!