Valmistujaisasu

 

Oli kuulkaa mukava herätä juhla-aamuna toinen silmäluomi ja silmän alaosa turvonneina ja nenä vuotaen. Männyt hyökkäsivät kimppuun keltaisella siitepölymyrkkypilvellä aseistautuneina, mutta onneksi olen vielä toistaiseksi hengissä. vielä. Juhlista enemmän sitten myöhemmin.

 

Mekko, kengät ja kaula- sekä korvakorut: H&M / Rannekoru: Ennakkoperintöä / Maha: Rakkaudella syöty / Allergiaturvotus naamassa: Saatu suvun kautta

 

 

Kesän syvin olemus

Tähän kuvaan kiteytyivät ovelasti monet kesästä toiseen toistuvat asiat…

Kirkkaat värit, kesäsateen kastelema ja pehmentämä maa sekä hyttyset.

Paljaat tai pikkukengissä hikoilevat jalat, joissa on mustelmia, naarmuja, rakkoja ja urheiluteippiviritelmiä. 

Ja kuvassa, mutta näkymättömissä: Reissusta palaamisen meininki: rähjääntyneenä, mutta onnellisena.

Kreisit kimallelakat vilkkuen ja puolta omaisuutta sekä toisinaan myös lasta selässä raahaten.

Sanotaan, että kesä kuivaa, minkä kastelee. Voisiko olla, että se myös korjaa ennätysnopeasti kesäaikana pieleen menneet tai hajonneet asiat?

 

 

Päivän asu: Pitsiminareita ja militanttiestetiikkaa

Eilisen asua inspiroi Pauline Léon, ei niinkään ulkonäöllisesti vaan löyhän historiallisesti, koristihan muutoin isoine koruineen, pitsihameineen ja sukkahousuineen naisellista asua epolettimaisilla yksityiskohdilla varustettu, maastonvihreä paita.

Eipä sillä, korkokenkienkin yleisilme on vahvasti uritettuine pohjineen, remmeineen ja nauhoituksineen kaikkea muuta kuin kevyt ja ilmava. Militantti-inspiroitunutta vaate-estetiikkaa feministin niskassa ja aasinsilta on oikeutettu?

Paita: Seppälä / Hame, sukkahousut ja korkokengät: H&M / Kaulakoru: Lindex

 

Kesän ehdottomasti ihanin hame !

Kevät- ja kesäjuhliin sopivia vaatteita alkaa rönsytä ketjun jos toisenkin rekeissä ja omaksi kompastuskivekseni osui Lindexin kevätmalliston herkullisen tylliunelmainen, luonnonvalkoinen pallomekko. Koska täydellisyys. (Meinasin ostaa myös jo mallistokuvista asti ihailemani pallo-maksimekon, mutta jokin raja täytyi vetää kesävaatteiden ostamiseen – varsinaista tarvetta kun ei todellakaan ole.) 

Koska en ole ikinä osannut jättää uusia vaatteita odottamaan parasta mahdollista käyttökohdettaan vaan kiskon ne päälleni pahimmillaan jo sovituskopissa, päätyi hame päälle heti parin päivän päästä. Ohikulkijoita taisi hieman huvittaa, kun Mari räpsi pakollisiksi julistamiani asukuvia aamuisella Helsingin reissulla, mutta hyvä vaan, jos kaatosateen keskeltä löytyi jotain hauskuuttavaa.

Paita, kengät ja sukkahousut: H&M / Hame: Lindex / Korvakorut: Glitter / Sateenvarjo: Monki / Vyö: Äidin kaapista / Kaksoisleuka: Omaa tuotantoa

 

P.S. Jos tykästyitte johonkin Lindexin juhlamekkoon, -pusakkaan tai -hameeseen – oikeastaan ihan mihin tahansa naisten vaatteisiin, koodilla FRN1518 saa 30.4 asti 10€ alennusta jokaisesta 40€ ostosta.

 

 

Kevätkukkia ja natisevaa nahkaa

Päivän asua pukkaa, tällä kertaa pääsiäiskyläilylle suuntaavan kävelymatkan varrelta napattujen kuvien merkissä.

Mies suostui ystävällisesti räpsimään kuvat, mutta ei vissiin tajunnut ohjeistaa kuvattavaansa suoristamaan mekon etuosan sangen ilmeistä ruttua. Jälkikäteen kun asiasta huomautin, totesi luulleensa rypyn kuuluneen asiaan ja ettei hän voi tietää, miten kunkin viritykseni kuuluisi asettua.

Näillä mennään kuitenkin – sekä kuvien että miehen osalta. Hih.

 

Takki, kengät, mekko ja kukkapanta: H&M /
Huivi ja vaaleanpunaiset rannekorut: Indiska / Helminauhat: Fida Kerava

Synkkyyspäivitys ja päivän asu

Uusi peli, uusi soittolista ja uusi niittitakki. Raskaampaa musiikkia, emompaa virtuaaliseuraa ja mustempia vaatteita. Niistä on tämä alkuviikko tehty.

Viikonloppua ja koko kulunutta viikkoa puolestaan leimasi raskaan sarjan miesflunssa, joka näkyi tavalla jos toisellakin perhe-elämässä. Ihme ja kumma säästyimme Kuutin kanssa kummatkin kyseiseltä pöpöltä, mutta vietimme ehkä hieman tavallista enemmän aikaa kylässä ja puuhaamassa omiamme muualla kuin kotona. Leporauhaa vai sairastamisestaan kiukkuisen puolison välttelyä, päätelkää itse.

Kiitän onneani lähes päivittäin siitä, miten vähän olemme loppupeleissä sairastelleet koko lapsen kolmivuotisen taipaleen aikana – sekä lapsen että aikuisten osalta; Esimerkiksi bloggaajakollegoiden kauhukertomukset kuukausien tautikierteistä ja kerralla koko perheen kimppuun käyvistä oksennustaudeista hirvittävät – eihän niitä kukaan omalle kohdalleen halua.

Koulutöiden käydessä vähiin viime päivät ovat sisältäneet myös intensiivistä työpaikkailmoitusten läpi kahlaamista, CV:n päivittämistä sekä oman osaamisen, kykenemisen ja kokemuksen kyseenalaistamista… Koska kyllähän jokaisessa elämän nivelvaiheessa kuuluu palata hetkeksi takaisin epävarmaksi teini-ikäiseksi, kehittää itselleen edes pienimuotoinen kriisi sekä hautoa paniikinpoikasta?

 

Tyylikristallipallosta näkyy: Kesän suosikit

Aurinkoisen lauantain, jonka olen viettänyt mieluummin crossingtunnilla, salilla ja pyöräilemässä kuin koneen äärellä, alkuillan kunniaksi voisin heittää ilmoille kesäennustuksen. Nimittäin siitä, millaiset jutut sekä mitkä vaatekappaleet ja kengät tulevat olemaan käytössä hajoamiseensa tai totaalikyllästymiseeni asti ensi kesänä.

Ensimmäisenä mieleen tulee kiistatta tuo mekko, joka on juuri sopivan pituinen ollakseen vilautusvaaraton, muttei kuitenkaan maassa laahaava. Se peittää käsivarret, on vilpoinen ja selästä avoin. Plussana kiva kuosi, muttei kuitenkaan niin villit värimaailma, että siihen kyllästyisi heti tai sitä olisi vaikea yhdistellä. Kaveriksi sopinee niin kesäsuosikkini huiviturbaani, erilaiset hatut kuin sulka- ja kukkapannatkin.

Korujen osalta kirkkaat perusvärit, sekalaiset etniset vaikutteet, eläimet ja useiden korujen kasaaminen pitänevät edelleen pintansa. Tuon Marimekon huivin aion ottaa kesällä tehokäyttöön ja ellen pidä noita lempparikorkokenkiäni lähes kaikissa kesän korkkaritilaisuuksissa, taustalla on jotain todella radikaalia kuten nilkan katkaiseminen. Meikkipuolella veikkaisin kreisien huulipuna- ja luomivärikokeilujen pääsevän taas ilmojen lämmetessä ja valon määrän lisääntyessä valloilleen. Ja pastelliset kynsilakat, ah!

Mitä vaatekappaleita, asusteita tai tyylivaikutteita ennustatte tuleviksi kesähiteiksi – omaan käyttöön tai muille?

Uuh, mikä agentti!

Katsoin Netflixistä Agent Carterin. Rakastuin. Menin pitämään sadetta paikalliseen Lindexiin. Löysin viininpunaisen villahatun. Ostin empimättä.

Nyt tarvitsen enää tyrmäyshuulipunaa, näpsäkän kokoisen käsiaseen, paremman kunnon ja sympaattisen hovimestarin apulaisekseni. Eikä nerokas keksijäkaverikaan olisi pahitteeksi. Seksististen sovinistimiesten löytäminen taustajoukoiksi on tuskin vaikeaa tänäkään päivänä -valitettavasti.

Tai sitten tyydyn poimimaan sarjasta vain tyyli-inspiraatiota ja satsaamaan punaiseen huulipunaan sekä mustiin rajauksiin?

 

Mekko: Etsy / Jakku: H&M / Hattu: Lindex / Vyö: Äidin vaatekaapista / Kengät: Gaborit Keravan Fidalta / Laukku: Kylkiäiskukkaro

Kolmivuotias stailasi äitinsä – katso kuvat!

Siinä on Emmi sulle sitä kilkkiotsikkoa kerrakseen! Noniin ja sitten asiaan; Lentoaskeleiden Rosanna haastoi minut luovuttamaan päätäntävallan asustani yhdeksi päiväksi lapselleni ja mikäs siinä, valitsenhan useimmiten ne vaatteet, joissa Kuutti joutuu selviytymään ihmisten ilmoilla päivästä toiseen.

Arvelin operaatioon kuluvan aikaa, joten en ryhynyt siihen päiväkoti-luento-aamujen aikataulussa arkiviikolla vaan lykkäsin puuhan suosiolla viikonlopulle. Eilen keksin ehdottaa miehelle lauantailounasta paikallisessa ravintolassa ja tajusin vasta aamulla, parin herättävän teekupillisen jälkeen, että joutuisin täten lähtemään syömään lapsen valitsemissa kuteissa.

Kuutti suhtautui ehdotukseeni vaatteiden valinnasta varsin avoimin mielin, kun pohjustin asiaa tälle. Pyysin tämän sitten jossain vaiheessa lähtövalmisteluita käymään makuuhuoneessa valitsemassa vaatteita. Aloitin kysymällä, laittaisinko hameen, housut vai mekon. Osa teistä tietääkin, että vaatekaapistani löytyy varsin huomionarvoinen määrä päällepantavaa ja kaiken sen kaman levittäminen valittavaksi ei vain olisi ollut mahdollista. Jouduin siis rajoittamaan valinnanmahdollisuuksia kyselemällä lapselta ensin, mistä lähtisimme liikkeelle.

Lapsi mietti hyvin lyhyen hetken ja totesi sitten, että mekon. Tiedustelin, olisiko tällä väritoiveita. Mekon piti kuulemma olla punainen, joten avasin kaapin, josta mekot löytyvät. Vaihtoehtoina olivat muun muassa tämä omppumekko, ”panisin”-mekko sekä yksi suosikeistani eli olkaröyhelömekko. Kuutti valitsi kuitenkin epäröimättä raitamekon, huolimatta äidin vaisusta vastusteluista, argumentteinaan se, että mekko oli rentoilumekko ja oikeasti Nanson yöpuku.

Siirryimme alaosiin ja kysyin, että mitäs mekon kanssa laitetaan jalkojen suojaksi. Lapsi totesi että sukkahousut tietenkin. Avasin sukkahousulaatikon ja lapsi kaivoi esille pinkit ja oranssinpunaiset sukkahousut, päätyen lopulta tiukan tuijotuksen jälkeen oransssinpunaisiin. Ja dyykkasipa tämä sieltä punavalkoraidalliset sukatkin. Yleensä en käytä sukkia sukkahousujen päällä, mutta menkööt.

Lapsi valitsi mekon päälle myös vyön tongittuaan vyölaatikkoani tovin ja leikittyään parin vyön kietomista itsensä ympärille. Valitsimme yhdessä myös korut, joiden osalta lintukaulakoru vaikutti helpolta valinnalta ja korvakorujen valintaperusteena oli kuulemma mahdollisimman iso koko ja punaisuus. Hiuspannan kanssa päädyimme säätämään jonkin aikaa, sillä lapsi olisikin halunnut hiirenkorvapannan itselleen päähän ravintolaan ja vaihtoi vielä rusettipantani kesken lähdön kukkapantaan huomatessaan sen eteisen pöydällä.

Laukun valinta oli ilmeisen helppo ja perustui kuulemma väriin. Kenkien osalta jouduin rajoittamaan valinnan mahdollisuudet kelin kannalta järkeviin kenkiin eli noin viiteen alahyllyn kenkäpariin; Muut olivat ohuita kangastennareita tai matalia ballerinoja, jotka olisivat vallitsevassa märässä kura-mutakelissä kastuneet hetkessä läpi ja menneet kenties peruuttamattomasti pilalle. Takin valinnan kohdalla lapsen mielenkiinto lopahti täysin, kenties siksi, että tarjolla oli voittopuolisesti yksinomaan mustaa, mutta kaulaani tämä jaksoi sentään kaivaa huivitelineestä vielä punavalkoraidallisen härpäkkeen, joka ei kyllä lämmittänyt yhtikäs mitään.

Jos Kuutti on jotain oppinut äidiltään niin värimätsäyksen perussäännön: jos et muuta keksi niin pukeudu kokovartaloasu-mentaliteetilla samaan väriin. Ja ilmeisesti sen, että hieman liikaa on juuri sopivasti. Täytyy tosin sanoa, että kukkapannan, jättikorvisten ja lintukaulakorun yhdistelmä oli siinä määrin överi ja sekava, etten olisi itse asustanut kaikkea tuota sälää pääni ympärille samalla kerralla. Enkä olisi syyllistynyt tuollaiseen raitayliannostukseen.

Myönnetään, hieman hihitytti lähteä keskustaan ravintolareissulle kukkapanta päässä JA yöpukumekossa. Mutta kuten blogin Facebookissa todettiin: ”Tietty uskallat, sähän pukeudut kuin sekopää muutenkin.”

 

 

Ei ihan nimensä veroinen


Malibu Beach-mökki nimittäin. Kesähelteillä hiekkapoukamassa maatessa ja 28 asteisessa merivedessä kellotellessaan pääsee ihan tunnelmaan. Mökin sisätiloja odottava remontti valkopesuineen ja turkooseine tekstiileineen auttanevat myös piitsimeiningin saavuttamisessa.

Ulkona ulvova tuuli, tihuttava vesisade ja päiväkävelyllä jalan alla muljuva lämpimärkä lumi eivät kuitenkaan viritelleet oikein kesätunnelmaan. Mies totesi, että eipä tänne talvella ilmeisesti kuuluisi tullakaan; Kokeneempikin kuski sai loppumatkan kurveissa hyvät vesi-jää-loskaliirot aikaan lainatulla pikkuautolla ajellessaan. 

Emme sentään ole niin sekaisin, että olisimme lähteneet hakemaan mökiltä kesäfiilistä vaan varauduimme viettämään rennonpulskeaa hiihtolomaviikon lopettajaisviikonloppua. Itse väänsin opiskeluhommia reipasta tahtia alkuviikon eikä perheenjäsenistämme kukaan muukaan lomaillut sen kummemmin. Torstain ja perjantain rauhoitin sen sijaan enimmäkseen vapaapäiviksi, joskin koetan saada koulutehtäviä eteenpäin myös täältä mökiltä käsin. Nähtäväksi jää, miten on kirjoitustavoitteiden toteutumisen laita.

Saavuimme mökille eilisiltana ja lähtöpäivä oli taattua hässäkkää: hiekkalaatikoiden tyhjentämistä, roskien kuskaamista, kolmen ihmisen ja yhden koiran ulko-, sisä- ja vaihtovaatteiden pakkaamista, talvikausisäilössä olleiden mökin liinavaatteiden kasaamista lähtövalmiiksi, asunnon siistimistä, mökkikuumeessaan kieriskelevän ja hermostuneesti kitisevän lapsen paimentamista ja rauhoittelua…

Siihen kun lisää päälle flunssan hyvän ystävän kestopäänsäryn ja lievän matkapahoinvoinnin; Eräs norppaemo olisi halunnut perille päästyään vain kaatua naamalleen lumihankeen ja jäädä siihen hetkeksi makaamaan. Onneksi karkkien syöminen auttaa kaikkeen.

Samaan aikaan lomailevat myös lapsen mielestä parhaat tyypit ikinä eli Pappa ja Fammu. Mökkeilyyn mahtunee siis pelkällä omalla miniporukalla reissaamiseen verrattuna enemmän aikuisten päiväunia ja kirjoitusrauhaa sekä vähemmän tiskaamista ja riemuidioottina pihalla painelevan lapsen perässä köpöttelyä. Ei voi kuin olla tyytyväinen!

Ja sainpa raahattua tänne taas kasan sisustusroinaa odottelemaan ensi kesän remonttirutistusta. Voi olla vaikeaa uskoa, mutta tämän enimmäkseen tietoa imien kulutetun lukukauden päätteeksi ihan rehellinen ruumillinen työ maalaamisen, purkamisen ja huonekalujen raahaamisen merkeissä tuntuu aidosti houkuttelevalta vaihtoehdolta. En malttaisi odottaa.

Mitäs teidän viikonloppusuunnitelmiinne kuuluu?