Dooris, dooris

Eli olennaisia asioita ihmisyyden ytimestä. Istuin nimittäin bussissa päivänä eräänä ja huomasin vierustoverini syövän karjalanpiirakkaa, tuosta noin vain sitä haukaten. Miten erikoista! Epäjärjestelmällistä, riehakasta, hiukan barbaaristakin!

 Summasinpa tästä huvittuneena omia omituisuuksiani ja totesin syöväni yllättävän järjestelmällisesti kaiken vähänkin raamikkaamman ruoan reunat edellä: kuorelliset leivät, riisipiirakat, pizzan… sekä tietysti ne Dorikset, joita pyörittelin käsissäni tänään Nosh-kutsujen tarjottavia esille nostaessani.

Koska olemme selvästi niin sanoakseni jännän äärellä, haluisin kysyä, löytyykö täältä muita ”kuorityttöjä tai – poikia” vai onko teillä ihan muita ruoan syömiseen liittyviä persoonallisia tai pinttyneitä tapoja?

   
   

Superit synttärit

IMG_8415IMG_3279IMG_3321 IMG_3286IMG_3277IMG_8430  IMG_8438 IMG_3299 IMG_3320 IMG_8421 IMG_8433IMG_3291IMG_8371IMG_8429 IMG_3288  IMG_8417   IMG_8372 IMG_8382 IMG_8398 IMG_8401 IMG_8406IMG_3285   IMG_3273

Jokakeväinen sairastelun hyökyaalto iski niin kaveri- kuin sukulaissynttäreidenkin vierasjoukkoon ja osa jäi toipumissaarroksiin kotiensa lyhtypylväisiin. Mutta hyvät porukat saatiin kasaan kummallekin viikonlopun päivistä.

Viirit keinuivat iloisesti katossa lasten painellessa ympäri asuntoa ja terassia. Asunto oli koristeltu jo edellisenä päivänä Tigerista napatuilla viiri- ja ilmapallokasoilla ja Pop up kemujen supersankaritarrat ja -kutsut toivat teemaa myös juhlakattaukseen.

Ruokapöytään katettiin viikonlopun mittaan savuporo-, tonnikala-katkarapu-, pulled pork- ja aurinkokuivattutomaatti-fetapiirakkaa. Oli popcornia, karkkia ja sipsiä. Club sandwichejä liha- ja juustotäytteillä,  nakkipiiloja, Spiderman-tikkareita, mansikka- ja päärynäjuustokakkua sekä Red Velvet-kakku. Maanantaiaamuna olisi ehkä kannattanut jättää ne tiukimmat housut kaappiin ja odotella muutama päivä…

Krokotiilimiehellä oli ainakin hauskaa eikä menoa enää synttäreiden alkaessa haitannut se, että useampikin juhlavieras oli kaatunut sairasvuoteeseen. Saippuakuplat lentelivät kevättuulessa ja kuplat kohosivat hiljaksiin ylöspäin kuohuviinilasissa. Ehdin jo tuulettaa, että menipä kaikki kivasti, rennosti ja kivuttomasti, kun…

Saatiinhan ensimmäiselle synttärikierrokselle lopulta pakollinen väsymys-jännitys-sokerihumala-raivarikin kasaan – eipähän jäänyt vieraillekaan epäselväksi, mistä puhuimme hetki sitten keskustellessamme uusuhman ihanuudesta.

Kaiken kaikkiaan varsin onnistunut viikonloppu ainakin omasta mielestäni, enimmäkseen kiitos miehen kokkailujen ja ennen kaikkea huippujen vieraiden. Viisivuotissynttäreillä täytyy pistää taas paremmaksi isäntä- ja emäntäväen osalta!

 

Koskaan ei tiedä, mikä poikii, tyttöi, jos ei poikii

IMG_2548IMG_2529IMG_6453IMG_1612IMG_6490IMG_2541 IMG_2549 IMG_2567 IMG_2575IMG_2577 IMG_2576IMG_1622IMG_2580IMG_2582IMG_6487IMG_1606IMG_1639IMG_6460IMG_6501

Sekä viime vuonna, että sitä edellisenä vuonna – varoen voin sanoa, että jopa vasta alkaneena vuonna 2016, odotetuimpien tapahtumien, reissujen ja juhlien joukkoon ovat nousseet #TeamMomfie-porukan kuviot.

Voi olla, että alkuperäinen blogikuvio on hyytynyt ainakin toistaiseksi melkein syväjäähän, mutta mukana olleet muijat porskuttavat kyllä edelleen, yhdet uralla, toiset opiskeluissa, kolmannet viimeisillään raskaana ja jotkut hurjimmat pyörittäen sekä perhearkea että kaikkia edellämainittuja.

Siirrettyäni jälleen rahaa eteenpäin, varmistaakseni sen, että keväällä on luvassa lisää riemukasta menoa, halusin paikata blogin puolella vallinnutta hehkutusvajetta ja todeta että hei huipputyypit, kiitos että olette siellä, ruutujen toisella puolella, FB:n keskusteluryhmissä, risteilyillä, synttärivieraina, jakamassa muutot, tragediat, työkriisit, sukuriidat ja kaiken muun, kevyen tahi raskaan.

Koskaan ei tiedä, mikä päähänpisto, käännös, ratkaisu tai heittäytyminen elämässä poikii paljon enemmän kuin aavisti saavansa. Kun antaa itsestään muille, saa tuplaten takaisin, sanoi eräs viisas ystävä kerran. Blogatessa ehkäpä vielä moninkertaisesti. Siltä se ainakin näitä ja monia kuvia katsoessa tuntuu.

Joten kiitos teille, hullut, vahvat ja elämää pelkäämättömät naiset, skoolataan kuin tavataan, tai nostetaan lasi etänä niille, joita on liian harvoin mahdollista kohdata nokakkain!

Supersankarivaiheeseen passaavat kemut

spiderman juhlat 1.001 supersankari2.001 supersankari3.001

Huhtikuun alussa vietetään neljävuotiaan kemuja ja rekvisiittahan täytyy toki hankkia viimeistään helmikuussa… Tervetuloa omassa elämässään epäonnistuneen Martha S:n elämään.

Pop up-kemuille ja leivontatarvikeliikkeeseen lähtivät jo tilaukset ja pakollinen tilpehöörien ja paperiastoiden täydennysreissu Tigeriin tehdään lapsen kanssa huomenna. Eipähän jää ainakaan viimetippaan.

Lapsi valitsi teemaksi supersankarit ja erityisesti Hämähäkkimiehen, mikä on sinällään hupaisaa, tämä kun ei ole ko. aiheeseen liittyviä tv-sarjoja tai elokuvia katsonut, saati lukenut sarjakuvia. Vähän sama kuin itse hihkuisin aikuisten Star Wars-kemuja katsottuani pari leffaa ja asuttuani nörttimiehen kanssa vuosia. Sivustakatsojan kevytihastus?

Kuutin pintaraapaisunomainen tietämys perustuneen päiväkotikaverien leikeistä ongittuihin perustietoihin aiheesta. Ja kenties myös supersankari- ja mutanttielokuviin ja -estetiikkaan hurahtaneen äidin hamstraamiin lastenvaatteisiin, joissa seikkailevat erityisesti Marvel Comicsin maailmaan sijoittuvat, retrohenkiset hahmot.

Koristelu- ja kutsukorttitilanne on siis hallinnassa ja vieraatkin on listattu. Vieraslistasta tuli sen verran komia, notta päätimme pitää viikonloppuna kahdet hipat: ensin kaverit ja seuraavana päivänä sukulaiset ja kummit.

Edessä olisi vielä ruokalistan suunnittelu. Aikuisjuhlien menu tuskin on mikään ongelma, mutta 4-5-vuotiaista vieraista koostuvalle poppoolle voi olla vaikeaa keksiä mieluisaa, järkevästi syötävissä olevaa ja oivaltavaa tarjottavaa.

Parhaat vinkit ja kokemusperäiser niksit lastenjuhlatarjottavien osalta otetaankin vastaan!

Keksittekö mitään teemaan sopivaa herkkua, mieleeni jostain putkahtaneiden popcornien lisäksi?

TSEKKAA MYÖS:

Kolmevuotiskemut Tuomas Veturi-teemalla ja samoista juhlista lisäkuvia

Kaksivuotissynttärit sirkusteemalla

Aikuisten intiaanisynttärit 1 / 2 / 3 

Vanhempien Keskimaa-kemut ja niihin sopiva asu

Laula ihmisille ilosta, laula surusta, laula väreistä maailman

Viikonloppu on sekä meidän miniperheemme että laajennetun perheeni osalta häärätty siivoamisen, pihakalusteiden pesun, yleisen etukäteishermoilun, leipomisen, lukuisten kauppareissujen ja säätiedotussivun neuroottisen päivittämisen merkeissä.

Mutta saimme lopulta perheen nuorimmaisenkin konfirmoitua kunnialla. Luoviin toimintoihin painottuneen rippileirin porukka lauloi ja soitti myös konfirmaatiossa; Leirin opetuskin oli eronnut perinteisestä – uutta oli opittu ja omia arvoja pohdittu musiikin, draaman ja kuvataiteen keinoin, mikä kuulostaa mielestäni aika hienolta konseptilta…

Salaattibuffasta, suolaisista piirakoista, lihasta, kalasta ja perunoista sekä järisyttävästä määrästä erilaisia kakkuja saivat toivottavasti niin vieraat kuin juhlan järjestäjätkin mahansa täyteen. Näihin juhliin päättyi koko kevään ja alkukesän mittainen syntymäpäivä-, valmistujais- ja vuosikymmenjuhlien sekä joka sortin kissanristiäisten rupeama. Kyllä tulikin juhlittua eikä tee tiukkaa aloittaa pian arkistakin arkisempi syksy.

 

Lomalla sitä kerkiää eli nörttiperheen synttärisuunnittelua

 

Yhden nörttimiehen ja kaikki nörttipiirteensä sitkeästi kieltävän vaimon taloudessa diggaillaan ikään kuin luonnonlakien mukaisesti Taru Sormusten Herrasta-kirjasarjan maailmaa ja siihen sijoittuvia tarinoita. Miehen tapauksessa ennemminkin Silmarillionin kaltaisia kuvitteellisia historiapamauksista ja vaimon osalta tarinallisemmista osa-alueista.

Niin tai näin, Frodon ja Bilbon kanssa samana päivänä syntyneenä ihmettelen yksinomaan sitä, etten ole vielä tätä ennen päätynyt pitämään synttäreitä Keski-Maa-teemalla. Ennakkovaroitus on annettu; Pitäkää velhonsauvoistanne, hobittiviitoistanne ja metsän antimista punotuista haltiakruunuistanne kiinni – ensi syyskuussa pamahtaa..

Josko ei liian pelottavien lohikäärmeilotulituksien muodossa, niin ainakin parit housunnapit irtoavat hobittien makuun sopivan runsaan juhla-aterian jäljiltä!
 

 

Jutussa käytetyt kuvat lähdelinkkeineen löytyvät täältä.

 

Valmistujaistarjottavat eli ruokaherutusta

Eräs blogin vakiolukija kommentoi Facebookissa, että valmistujaisruoista ja ruokalistasta olisi parasta olla kuvatodisteita ja ainakin yksi säädyllinen postaus, joten tässä sitä ollaan, vaikken mikään ruokabloggaaja olekaan. 

Pöydästä löytyi tavallinen salaattipohja, jonka kaveriksi sai laittaa oliiveja, fetaa, aurinkokuivattua tomaattia ja marinoituja valkosipulinkynsiä oman maun mukaan. Salaattipuolta ruokaisti miehen bravuuriksi kehuttu perunasalaatti, jonka kaveriksi sai halutessaan sujauttaa pekonia ja sipulia.

Suolaista puolta jatkoivat kylmäsavuporo-parsa-piirakka, kinkkupiirakka sekä kylmäsavulohi-tuorejuustokakku, jonka olisin omalta osaltani voinut pistlelä poskeeni omin voimin. Nälkäisimmille löytyi kaveriksi vielä leipää ja levitettä.

Jälkiruokina toimivat maidoton luumujuustokakku, mansikkajuustokakku sekä kollektiivisen mielipiteen valossa erityisen hyvin onnistunut sitruunainen valkosuklaakakku.

Porkkanakakkua rakastava valmistujaisten juhlakalu toivoi myös porkkanakakkupohjaa ja -kreemiä hyödynnettävän perinteisemmän oloisessa täytekakussa – ihan hyvää vaihtelua sekin!

Menekistä voisi todeta sen verran, että salaatin ja kakkujen määrä oli mitoitettu varsin hyvin, mutta suolaisten piirakoiden ja perunasalaatin suosio yllätti hieman ja niitä täytynee tehdä jatkossa enemmän. Ai mihin juhliin? Kyllähän noita aiheita keksii, kun hieman päätään vaivaa, eikös…

 

 

  

Retkiruoka – odotukset ja todellisuus

Pyörähdimme yhden yön retkellä Hyvinkään retkeilymaastoissa, jotka yllättivät huoltoasteellaan, maisemillaan ja reiteillään erittäin positiivisesti. Jos joku olisi kysynyt, mitä oikein teimme retkellä, voisin valehtelematta sanoa, että lähinnä söimme. Hyvin ja erittäin säännöllisesti – kyseessä oli valehtelematta ruokapainotteisin retki koskaan. Ei nyt ehkä tavaksi voi ottaa, mutta varmasti joskus uusiksi. 

Että jos olette ajatelleet retkiruoan olevan aina auttamatta pussikeittoja, kuivapastoja, hernekeittoa, säilykkeitä ja makkaraa, en allekirjoita väitettä mukisematta; Ainakin tällaisille yhden tai kahden yön, maltillisella kävelymatkalla toteutettaville retkille ruokatarpeita voi raijata mukana siten, että vain mielikuvitus on rajana sapuskavalinnoissa.

Piti retki sisällään muutakin kuin syömistä ja kokkausta: kävelyä, tähtiä yötaivaalla, geokätköilyä, majoitteiden pystytystä, tervaskantojen etsintää ja polttelua, kirkuvia vesilintuja, jousipyssyjen ja nuolien värkkäämistä, kauhujuttujen kertomista, partiohuutoja ja suoluonnon ihmettelyä…

Kallioilla loikkimista, tervan ja pannukahvin haistelua sekä vahvasti makuupussin laadusta riippuvaista yöunta, jonka ennen kuutta heränneet lapset auttamatta katkaisivat. Omana henkilökohtaisena projektinani oli parin koriste-esineen ja nuolenkärjen nakuttaminen käsi-lyöntimurikka-pelillä kivistä. Kyllä, kivistä – sisäinen luolanaiseni peukuttaa vahvasti.

Mutta takaisin retken pääasiaan eli ruokaan…

 

Retkemme ruokalista

Perjantain päivällis-iltapala:
– Nuotiolla paistettuja, lämpimiä voileipiä oman maun mukaan
(täytteinä mm. juusto, kinkku, kurkku ja tomaatti)
– Makkaroita
– Lihapiirakoita lisätäyttein
– Nuotiolettuja, hilloa ja kermavaahtoa
– Vaahtokarkkeja

Lauantain aamiainen:
– Papuja
– Kananmunia
– Loput makkarat
– Pekonia
– Paistettuja tomaatteja
– Leipää em. täytteille
– Vihrelisukkeet eli ööh kurkku

Lauantain lounas:
– Munakas oman maun mukaan
(täytteenä esimerkiksi rucola, palvikinkkua, tomaatti, loput pekonit, paprika, pavut ja loput makkarat)
– Leipää ja loppuja leivänpäällisiä
– Yli jääneitä lihapiirakoita
– Loput vaahtokarkit

Lisäksi tarjolla oli reilusti vahvaa pannukahvia ja kohtuullisen kollektiivisesti kierrossa olleita, kunkin omia retkiherkkuja.

Kaikki ruokalajit valmistettiin nuotiolla, mukana oli yksi ikäloppu paistinpannu ja toisena paistinvälineenä ihan virallinen nuotiopannu. Ruoat oli valittu niin, että 9-11-vuotiaat lapsetkin osasivat tehdä ruokansa pääpiireteissään itse, päästen treenaamaan samalla nuotiokokkausta ja erilaisten ruoka-aineiden pilkkomista ja käsittelyä.

Voin sanoa, ettei jäänyt nälkä!

 

Mikä ovat teidän retkiruokasuosikkinne – tikkupullat, pakkipopcornit, nuotioahven, suklaabanaanit, folioperunat täytteineen? Pistäkää parhaat vinkit jakoon!