Skansen antoi parastaan ja kyllä me nautittiin!

IMG_9819 IMG_9759 IMG_9693 IMG_9843 IMG_9858 IMG_9713 IMG_9728 IMG_9809IMG_9896 IMG_9866 IMG_9827 IMG_9696 IMG_9899 IMG_9738IMG_9822 IMG_9731 IMG_9825 IMG_9777 IMG_9814IMG_9690 IMG_9700 IMG_9767 IMG_9881 IMG_9806 IMG_9753 IMG_9773 IMG_9671

Sopivan leppoinen kesäsää, virkeät eläimet, suloiset, touhukkaat karhunpennut, vanhoine taloineen ja kukkivine puutarhoineen huikea miljöö, näköalat yli kaupungin ja lapsi, jolle riitti ihmeteltävää tuntikausiksi.

Oli niin hyvä ajatus suunnata Skanseniin. Voin sanoa ihan vilpittömästi, että koko perhe nautti reissusta, jokainen omista syistään – joku historiallisten kohteiden koluamisen vuoksi, toinen hyljefiilistelyn ja kolmas lemurien ihastelun takia.

// Strong recommendation for Skansen. Whole family enjoyed our visit and we could’ve spent hours sorting through the historical houses and watching animals. Unique and breathtaking surroundings. Go there of be square!

( Näe kuvat isompina klikkaamalla ne auki ”kuvarullaan” – Get better look at pictures by clicking them open into a slideshow type of view )

Purkutaide herättää hylätyt kulmat henkiin

IMG_9511IMG_9537 IMG_9527 IMG_9535 IMG_9536 IMG_9520 IMG_9516 IMG_9519 IMG_9503 IMG_9491 IMG_9501 IMG_4237 IMG_4244

Keravan keskustasta on viime vuosina tyhjentynyt kaupungin kokoon nähden mittava kuutiomäärä liiketilaa ja autioina seisovat rakennukset ovat olleet aika masentava näky. Elokuussa rytisee, kun pytingit viimein kaatuvat uuden tieltä, mutta mikä parasta, ennen purkupallon ensimmäisiä iskuja kunnialla palvelleet seinät saavat vielä uuden elämän vapaaehtoisten tuottaman graffiti- ja katutaiteen näyttämönä.

Muutos ei jää vain ulkoseiniin, sillä paikallisaktiiviit pistivät tuulemaan ja Petterin liikekiinteistöä saa varata tämän kesän aikana ilmaiseksi yhteishyödyllisiin tapahtumiin, kuten kirppiskäyttöön, pop up-tempauksiin tai keikkoja varten – saa nähdä, mitä kaikkea kivaa keskustaan keksitään!

Olen aina sanonut, että Keravan paras myyntivaltti sijainnin (20min keskustasta Helsingin ytimeen) lisäksi ovat ihmiset ja meininki. Tänäkin kesänä muun muassa Keravan kesäkartano viihdyttää ja yhteisöllistää kaupunkilaisia ja nämä vapaasti varattavissa olevat keskustan tilat tuovat toivottavasti vielä lisää säpinää.

Tapahtumiakin näkyvämpi kaupunkikuvaan vaikuttava tekijä saattaa olla väri; Rakennusten ulkoseinät sekä Petterin sisätilat koristellaan näyttävin maalauksin. Purkutaiteen teosten yhteiskoko on nykyisellään 1300 neliömetriä ja kasvaa ennen projektin loppumista yli kahteentuhanteen neliöön, ellei enempäänkin. 

Kiinteistöt omistava SRV myönsi rakennusten ulkoseinien käyttöluvan Keravan kulttuuripalveluille, joka on välittänyt tiloja eteenpäin taiteilijoille ilmaiseksi ja välikätenä on toiminut Keravalla paljon puuhannut graffititaiteilija Jouni Väänänen, joka on ollut myös koko projektin alkuunpaneva voima. Projektia ovat mahdollistaneet omalta osaltaan sponsorit, joilta on saatu materiaaleja kuten maaleja ja ruokaa nälkätaiteilijoiden hengenpitimiksi.

Suurin kuhina kulmilla kävi viime viikonlopun Keravan päivässä, mutta pullojen suhinaa kuului tänäänkin, kun kävimme Kuutin kanssa kuvauskierroksella. Projektia luotsannut Väänänen on valinnut seiniä työstämään parikymmentä erilaista taidemuotonsa edustajaa Suomesta Yhdysvalloista tänne rantautuneisiin tekijöihin asti ja ikähaitarikin on laaja: nuorin taiteilijoista on 16 vuotia ja vanhin 62.

Lapsuudesta, nuoruudesta, koko elämän varrelta tutut kadunkulmat, parkkihallit, takakujat, joilta on ostettu kukkia, haettu paistopisteestä berliininmunkkeja, haisteltu pizzantuoksua ja tajuttu vaatekaupassa, rekkien välissä, Within Temptationsin Memoriesin soidessa, että reissussa olevan poikaystävän viesteissä on lopun alku… Niiden nurkkien autioituminen on surettanut ja toisaalta niiden räjähtäminen väri-iloon ja moninaisiin kuviin viimeisinä hetkinään kosketti yhtä lailla.

Perheen nelivuotiaan teokset pysäyttivät ihmetykseen, vaikka tämä rakentaa oman suhteensa aikanaan vasta niihin uusiin kulmiin.

Joten tunteellinen kiitos kaikille tämän projektin mahdollistaneille!

Taide ei ole vaikeaa




Kävimme lapseni, tuon (pian 4-vuotiaan) taidenäyttelyiden vakiokoluajan kanssa jälleen keravalaisessa Taide- ja museokeskus Sinkassa. Tällä kertaa Sinkasta löytyi Alpo Jaakolan ja Heikki W. Virolaisen teoksia esittelevä Näkijöitten sukua-näyttely.

Tutustuimme näyttelyyn isäni, äitini ja Kuutin kanssa ja nuorinkin museokävijä viihtyi reissussa hyvin. Iltasadun jälkeen kyselin lapselta vielä fiiliksiä käynnistä. Saamani vastaukset vahvistivat edelleen ajatustani, ettei taide, klassinen tai nykytaide, ole vaikeaa, ellei siitä tee sellaista.

Minulle taide on tapa siirtää tietoa, herättää tunteita, ottaa kantaa ja välittää viestejä – sitä voi kokea ja tulkita iästä tai muista taustatekijöistä riippumatta, kukin omista lähtökohdistaan käsin. Taide on luomista, oman sisäisen maailman näkyväksi tekemistä toiselle sekä yhteiskuntien ja yksilöiden varaventtiili.

Mitä mieltä lapsi sitten oli näyttelystä?

 

Ä: ”Mikä juttu näyttelyssä oli kivaa?”

K: ”Se kun nähtiin Ukin kanssa kuningas ja Mummin kanssa se jättikala. Ja kahvilla käynti!”

Ä: ”Mikä siellä oli jännin työ?”

K: ”Se äitikala ja lapsikala ja puu, jossa oli kanoja. Ja se työ, missä se mies oli ollut joessa ja äiti auttoi sen ylös.”

Ä: ”Miksi ne taiteilijat teki sellaisia kaloja ja tauluja?”

K: ”Kun ne halusi… Se oli niistä hyvä idea. Ja sitten se yksi mies halusi olla ihan rauhassa ja tehdä niitä patsaita. Sen mielestä eläimille piti olla kiva eikä niitä saanut ampua. Ja piti osata kävellä paikkoihin ja olla ihan rauhallisesti.”

 

Kun tutustuu vaikkapa Jaakolan töihin, käy ilmi, että hän on saanut innoituksensa soilta ja metsistä. Virolainen ja Jaakola jakoivat eetoksen, uskon luonnon ja ihmisen yhteydestä, uskoen ”rotan ja ihmisen kohtalon olevan yhtä” ja ”saman elämä katsovan meitä kaikista silmistä”.

Jaakolaa kutsuttiin Loimaan erakoksi ja hän tarjosi luonnonsuojeluliikkeelle tärkeän ennakkotapauksen; Seitsemänkymmentäluvulla hänen rajanaapurinsa joutui maksamaan isot sakot kaadettuaan hänen tonttinsa rajalla sijainneen pienen metsän. Taiteilija oli väittänyt, että se tuhosi hänen työ- ja luomiskykynsä.

Siinä valossa, lapsi oli poiminut aika hyvin teoksista ja näyttelyssä pyörineestä dokumentista taiteilijoiden aatoksia. Ei ollenkaan vaikeaa, jos nelivuotiaskin sen tajuaa!

Kasvissyöjän vapaapäivä


Meidän huushollissa keittiössä häärää pääsääntöisesti mies. Niin ruoanlaitto- kuin tiskauspuuhissakin.
Tosin silloin kun makeahammasta kolottaa, saattaa minutkin löytää köökistä pilkkomasta omenoita kaurapaistokseen tai survomassa taikinaa mustikkapiirakkavuokaan. Useimmiten ruokamme on valmistettu alusta asti itse tai puolivalmisteita hyödyntäen, eineksiä syödään aika vähän. 


Toisinaan kuitenkin kiire tai laiskuus iskevät ja sillon syödään tomaattikeittoa, tuorepastaa tai pakastepizzaa.
Tai ristikkoperunoita ja kalapuikkoja, jotka on helppo kaataa uuniin paistumaan.

Kun huomasin Buzzadorissa Hälsans kökin kampanjan, jossa testattavaksi tarjottiin nimenomaan kasvisruokia, päätin uteliaisuuttani osallistua. Nappasin pitkän tovin Prisman pakastehyllyn edessä seisoskeltuani testattavaksi kaksi pakettia soijanuggetteja ja pari laatikollista kasvispihvejä. Haa, nyt minäkin toin ruokaa pöytään!

Pihvit paistettiin hampurilaissämpylöiden, vihannesten, sipulin ja halloumin sekä cheddarviipaleiden kaveriksi, kun meillä oli vieraita. Makutuomareina oli kaksi kasvissyöjää ja kaksi (semi)lihansyöjää. Yksimielisiä olimme siitä, etteivät pihvit sentään voittaneet (hyvin) omin pikku kätösin tehtyjä kasvis- tai jauhelihapihvejä. Minä pidin pihveistä, vähemmän soijaruokia suosiva kasvissyöjäystäväni sanoi pihvien olevan ihan hyviä ja lihansyöjätkin söivät hampurilaisensa pihveineen päivineen tyytyväisinä.

Kasvispihvit voisivat olla sellainen ruoka, jonka voisin napata pakastehyllystä jatkossakin mukaan äkillisessä kotihampurilaishimossa. Niitä voisi ostaa maisteltavaksi omiin illanistujaisiin tai viedä tuomisina grillijuhliin, joissa tarjonta saattaisi olla kasvissyöjän näkökulmasta muutoin heikko.

Nuggetit syötiin oman perheen voimin ja ne katosivat uunipelliltä nopeasti. Minusta soijanuggetit olivat jopa paremman makuisia kuin perinteiset kananuggetit. Mies söi omansa kyllä, muttei kuulemma ihastunut, johtuen siitä ettei hän ylipäätään pidä nuggeteista kauheasti. Taapero kiskaisi sekä nuggetit että pihvit suuhunsa hyvällä ruokahalulla ja kinusi lisääkin.

Kaikki Hälsans Kök-tuotteet ovat kasvisperäisiä ja säilöntäaineettomia. Kasvisten lisäksi tuotteet sisältävät myös kananmunaa. (Falafeleissa ei ole kananmunaa). Tuotteet on valmistettu soija- ja vehnäproteiinista. Ne ovat koostumukseltaan ja maultaan lihankaltaisia: Uskoisin niiden sopivan täten myös useimpien tapalihansyöjien suuhun hyvin.

Jos haluaisi kokata kylään tuleville kasvissyöjäsukulaisille tai -vieraille eikä olisi ihan varma, millä korvaisi lihan ruoanlaitossa sanoisin tämän tuoteperheen olevan helppo tapa tehdä itselle tuttuja ruokia niin että ne onnistuvat. Tuleepa ruoasta myös proteiinin suhteen täysipainoista, tuotteissa kun luvataan olevan enemmän proteiinia (100g:ssa) kuin esimerkiksi sika-nautajauhelihassa, raejuustossa tai maitorahkassa.

Hälsans Kök -tuotteet löytyvät kaupan pakastealtaasta ja sarjaan kuuluu
kasvispihvit, -fileet, -leikkeet, -pyörykät ja -mureke, kikhernefalafelit sekä soijanakit, -chorizot ja -nuggetit.  

Kasvispihvejä käyttäisin itse juurikin hampurilaispihveinä en niinkään ”pelkkinä” pihveinä. Mutta tämä saattaa johtua siitä, etten ole koskaan elämäni aikana ymmärtänyt pihvien syömisen hienoutta. Kasvispyörykät voisivat sopia lastenkutsuille cocktailpaloina tarjottaviksi tai korvaamaan lihapullia nuudelivokkiin tai muihin ruokiin, joissa käytetään lihapullia.

Kasvismureketta voisi käyttää yleisesti jauhelihan korvikkeena erilaisissa kastikkeissa, pizzoissa, keitoissa, uuniruoissa tai tacoissa. Falafeleja voisin kokeilla joskus jonkin salaatin tai pitaleivän seuralaisena. Olen vuosia sitten maistanut soijanakkeja ja se oli niin puistattava kokemus, että jättäisin tämän(kin) tuoteperheen soijanakkien kokeilemisen väliin, täysin henkilökohtaisiin traumoihin vedoten.

 Mutta tämä tuotepoppoo oli kyllä kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen ja itselleni täysin uusi tuttavuus!

PS. 
Buzzaaminen on tuotteiden testausta ja niistä kertomista eteenpäin omille tuttaville tai lukijoille omaan kokemukseen perustuen. Buzzatessa myös raportoidaan tuotteesta yritykselle ja näin yritys saa palautetta tuotteestaan. Buzzadorina voi toimia kuka tahansa, oli bloggaaja tai ei. Jos haluat päästä kokeilemaan uusia tuotteita ja jakamaan käyttäjäkokemuksiasi, Buzzadorin sivuilta saa lisätietoa.

 

Rasvausraportti eli auttaako mikään raskausarpiin?

Ne, jotka eivät tiedä, mistä ihmeestä on kyse, kerrottakoon teille lyhyesti,
että Trendiin tehdään juttua tuotteista, jotka joko lupaavat vaalentaa tai vähentää olemassa olevia raskausarpia tai ennaltaehkäistä arpien syntymistä ja pääsin mukaan testaamaan kahta tuotetta.

Kiitos hienojen raskauden aikana tulleiden arpien (kohtuullisesta painonnoususta, rasvaamisesta ja pienestä mahasta huolimatta), sain testattavaksi nimenomaan raskausarpien vaalenemista lupailevat tuotteet. (Enemmän arpiin ja testaukseen liittyviä ajatuksia sekä lähtötilannekuvat löytyvät tuolloisesta testin aloitusjutusta).

Hyvän kuvan lähtötilanteesta saa, kun kurkistaa kuvia siltä ajalta, kun vauvan syntymästä oli kulunut puoli vuotta.
(Samasta postauksesta saa myös hyvän kuvan siitä, miten kroppa muutoin jaksoi tuolloin.)

Nyt olen saanut käytettyä saamani BioOilin näytteen loppuun ja onkin aika kertoa kokemukseni siitä:

Tuote oli todella riittoisa; Pienestä purkista riitti kahden kuukauden päivittäiseen käyttöön.
Öljy levittyi hyvin ja imeytyi nopeasti, vaikka sitä olisi lorahtanut reilumminkin.
Vaatteet pystyi tällaisessakin tapauksessa laittamaan päälle kymmenen minuutin kuluessa.
Tämä oli erittäin hyvä seikka sillä monet voiteet ja hoitotuotteet imeytyvät yleensä ihooni todella hitaasti.
Tuoksu oli melko neutraali, ei ihastuttanut eikä vihastuttanut. 

Pakkaus oli pienen kokonsa ansiosta helppo ja mielekäs pitää mukana reissuissa ja kyläillessä,
mikä paransi tuotteen hoito-ohjeen noudattamista. Kaipasin korkkiin lisää varmuutta siitä,
ettei öljy valu pullosta ulos, jos se sattuisi kaatumaan.

Entäpä vaikutukset testijaksolla eli helmi-maaliskuussa?
On hankalaa sanoa, kuinka paljon arvet olisivat haalistuneet ja/tai kohonneet kuopistaan ilman minkään tuotteen käyttöä. Mielestäni arpien vaalenemis- ja ”paranemis”vauhti nopeutui kuitenkin aikaisempien kymmenen kuukauden ajanjaksoon verrattuna merkittävästi, mille ei löydy muuta loogista selitystä
kuin Bio Oilin käytön aloittaminen.

Pienimmät ja vähiten syvät arvet ovat hävinneet lähes näkymättömiin ja kylkien isot ja syvät arvet ovat päivänvalossa lähes näkymättömät. Kellertävässä keinovalossa ne näkyvät jonkin verran selvemmin. Arvista on hävinnyt iso osa sinertävänpunaisesta väristä ja ne ovat väriltään lähempänä muun ihoni sävyä.

Eli sellaisia kokemuksia sain BioOilista.
Aloitin Vichyn voiteen käyttämisen toissapäivänä. 
Palailen sen osalta asiaan, kunhan käyttöä on hieman pidempi ajanjakso takana.

Oletteko te käyttäneet arpien vaalentamiseen/pienentämiseen tarkoitettuja hoitotuotteita arpiinne, erityisesti raskaus- tai venymisarpiin?


Koetteko niillä olleen vaikutusta?

PS. Navassani on ilmeisesti ollut kissan karva, mahassani ei onneksi kasva tuollaisia karvoja! Hih.
 

Myöhäinen Movember-minimies

M:n vaatekaappia uhkaa (onneksi väliaikainen) mälsyyskriisi:
Koko 74 sisältää harvinaisen paljon tylsiä perusvaatteita ja
puolestaan vähän oivaltavia, värikkäitä tai ihanin printein varustettuja vaatteita.

Muutama ehdoton suosikki minulla on tässäkin koossa.
Sekä kuvassa näkyvät Lindexin Missioni-yhteistyön pöksyt
että tuo viiksibody kuuluvat lempi-vauvanvaatteisiini.

Kuten useimmat vaatteet, joista pidän, nämäkin ovat herättäneet keskustelua.
Kuulin marraskuun aikana usein, että M:hän osallistuu Movemberiin jo nuorella iällä.
Bodya on luokiteltu useampaan otteeseen hipsterivaatteeksi.
Pöksyjen kuviota on luonnehdittu villiksi ja pöksyjen on epäilty olevan tytöille tarkoitetut.

Ah nuo viikset on vielä tehty ”pörröisiksi” ja niiden silittäminen saa vauvan kikattamaan.

Koira on kuvausrekvisiittaa.